a little adventure

Tossa viime viikonloppuna tuli vietettyä huolella taas laatuaikaa perheen kanssa, kun lähettiin pidennetyn viikonlopun merkeissä Morelia nimiseen kaupunkiin. Saldona viikonlopusta tuli miltein 10 tuntia autossa istumista, mun ensimmäiset meksikolaiset häät, shoppailua ja paljon paljon naurua ja hauskan pitoa.

Perjantaina lähettiin aikasin, koska matkaa Morealiaan täältä on yli kolme tuntia. Mä rakastan autolla matkustamista, mutta kun istuu yli kolme tuntia kahen körilään (lue: veljen) välissä, jotka vuorotellen nukkuu sun olkapäätä vasten, niin siinä pikkuhiljaa pylly ja mielenterveys alkaa huutaan apua. Hotellissa sain huonetoveriks mun isoäidin ja tulipahan todistettua että kyllä siinä kaks vuorokautta toimeen tulee, vaikka isoäiti puhuu ihan yhtä vähän englantia kun mä espanjaa haha.

veikka

isoäidit

Lauantaina oli sit iskän serkun häät, johon meidät oli kutsuttu. En tiiä minkälaiset tyypilliset meksikolaiset häät on, mutta noi oli rehellisesti sanottuna vähän pettymys. Jotenkin jäin kaipaan seuraleikkejä ja morsiamen ryöstöö, mutta maassa maan tavalla, eikös? Häät koostu lähinnä siitä, että aluks oli siviiliseremonia jossa pari vihittiin, sit syötiin, bändi soitti ja kyllä siellä ruuhkasella tanssilattiallakin käytiin pyörähtään. Iteltä ei noi lattarit vielä ihan luonnistu, mutta kyllä kateeks kävi ku vauvasta vaariin kaikki osas rumbat, salsat ja kaikki! Ehkä mäkin vielä joku päivä. Jos jotkut niin meksikolaiset osaa tanssia. Huonoo hääkokemusta lisäs se, että en tuntenu häistä muitakun mun perheen ja pöydässä istuin veljien ja serkkujen kanssa. Ja meidän juhliminen oli lähinnä tätä:

Illan kohokohta oli kun otettiin huippumalli kuvia pikkuveikasta haha

Mutta juhlapaikka oli hieno, sää oli hyvä ja hääpari oli kaunis. Ja noh ruoka oli mukiin menevää. Mustahan vois tulla joku kriitikko näillä mun negatiivissävytteisillä kommenteille. Haha no ei sentäs.

pikkuveikat ja isi

pikkuveikat ja äippä

kasa hienoja naisia

pienin vekkuli veikka

hääparikin tanssahteli komeesti

oon sisäistänyt tän mun isosisko roolin

Sunnuntai aamuna sit herättiin reippaina, kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin aamupalan kautta Leon nimiseen kaupunkiin (2,5h). Leon on siis tunnettu sen jättimäisestä kenkä outlet kadusta ja siitä että koko kaupungissa myydään aitoo nahkaa (kenkiä, laukkuja, jne.) tooosi halvalla. Mun sisäinen shoppailuholisti heräs taas henkiin tollasessa paratiisissa. Ja onhan se nyt vaikeeta olla shoppaamatta, kun iskä yllyttää vieressä, että ota nyt kaikki ilo irti näistä hinnoista, koska et sä tuu löytään Euroopasta mitään näillä hinnoilla. Oh no, en tiiä miten tuun raahaan tän tavaramäärän takas Suomeen, mikä tässä pikku hiljaa kokoajan kertyy.

pirtee aamupalaseura

Leon!

vasemmalta äiti, isoäiti, meikäläinen, veikka, serkku, veikka, serkku, veikka ja täti

serkku ja veikka

Kun maha oli täynnä ravintolan jälkeen, jalat kipeet koko päivän kävelystä ja lompakko miltein tyhjillään, mun oli pakko lähtee pakoon koko Leonii, etten sortuis ostaan enää yhtään mitään. Kun mun vanhemmat, isoäiti ja täti jäi vielä kierteleen, hypättiin mun tädin miehen autoon veljien ja serkkujen kanssa ja suunnattin kohti Queretaroo (2h), missä mun täti siis perheineen asuu. Oli kyllä hauskoin automatka mitä vähään aikaan oon kokenu! Takapenkillä sillit suolassa, niin että hiki virtaa, musiikki täysillä ja kurkut suorana laulamassa kuorossa. Maanantaina oli sit vapaa kaikilla koulusta, ja samoin hyvä päivä palata takasin kotiin. Heitettiin kaks vanhinta veljee bussiasemalle ja itte madeltiin ruuhkissa takas Mexico Cityyn (2,5h). Onnistuneen viikonlopun kruunaa aina perheillallinen McDonald'sissa!

Queretaro!

"Onko vielä pitkäää matkaaaa"

Ja mun ostokset ja miltein naurettavat hinnat:

Valkoset Converset ah ah, 32€

Ruskee laukku, 14€ Musta laukku 39€ molemmat aitoo nahkaa

Nahkakengät 20€

Nahkabootsit 17€

Tänään kun tulin koulusta kotiin, niin täällä odotti paketti Suomesta! Mikään ei ois voinu piristää mun keskiviikkoo paremmin. Kiitos ihana mummo, pusipusi! Huomenna olis tiedossa sitten viikon toinen vapaapäivä koulusta, kun suunnataan D4170 vaihtareiden
kanssa Six Falgsiin ja mitäs se tarkottaakaan? Se tarkottaa sitä, että nään mun huippu suomityttö Saraa, jauskis jau!

Nyt hykertelen materialismionnellisuudessa mun kenkien ja laukkujen kanssa.

Unohtamatta ah niin täydellistä suklaata!

Kuuluillaan pian,

Emppu