Heippa! Niinkun postauksen otsikkokin saatta paljastaa, niin nyt on tulossa vähän uutta informaatioo mun elämästä täällä pallon toisella puoliskolla. Mutta sitä ennen kantsii pistää soimaan yks mun lempparibiiseistä. Oikein hyvänmielen musiikkia, niin uutisetkaan ei tunnu välttämättä niin dramaattisilta.
Mutta asiaan siis. Ilman suurempaa infopläjäystä selitän lyhyesti, että Rotary vuosivaihdossahan on kyse siitä että vuoden aikana asutaan keskimäärin kolmessa eri perheessä. Sehän on kaikin puolin hyvä asia, kun miettii sitä kuinka tulee koettua ja tutustuttua maan kulttuuriin paljon laajemmin, kun sitä pääsee näkeen ja kokeen kolmen eri perheen kanssa. Myös jos on sattunut huonompi tuuri ja ei tuu toimeen perheen kanssa niin hyvin, niin vuosi ei oo pilalla vaan sitten seuraavat perheet saattaa olla just se sun perhe! Unohtamatta sitä, että jos joskus haluaa palata vaihtomaahan, niin on paljon paikkoja missä voi vierailla ja yöpyä.
Jollain saatto herätä pieni aavistus siitä, mitä oon seuraavaks kertomassa mutta pientä kärsivällisyyttä rakkahat. Oon aikasemmissa postauksissa hehkuttanut mun perhettä, kuinka huippu se on, kuinka tuuri mulla on käyny, kuinka oon täällä ihan kotonani, kuinka oon ihan täyspäinen perheenjäsen tälle perheelle ja muita ylistypuheita. Siitäkin oon maininnut, kuinka mä ja mun perhe ollaan toivottu että voisin viettää mun koko vuoden näiden kanssa. Ja niinhän me pitkään luultiinkin, sillä kun saavuin tänne Rotaryt sano, että niillä ei oo tarjota muita perheitä.
Noh elämä ei mee aina niinkun elokuvissa ja viime torstaina kun iskä tuli hakeen mua meijän vaihtareiten Six Flags -reissusta oli sillä matkassa mukana huonoja uutisia. Ilman mitään kiertelyjä tai kaunisteltuja sanoja se sit sano vaan, että prinsessa mulla on ikävä uutisia. Sulla on muutto edessä, sillä sulle on nyt löytyny toinen perhe. Rehellisesti sanottuna ensimmäiset ajatukset oli että mitä. Eiei. Mä en haluu lähtee mihinkään. Iskä onks mun pakko. Nyt kun oon tässä viikon totutellut ajatukseen, niin kyllä tästä varmasti paljon hyvääkin löytyy.
Eilen illalla mun tuleva perhe tuli meille kahville ja tapasin sit mun tulevan perheen samalla kun mun perhe tapas tänne muuttavan taiwanilaisen tytön. Huomenna me mennään mun perheen kanssa vuorostaan niille, niin mä nään sit mun tulevan kodin ja pääsen tutustuun vielä paremmin mun tulevaan perheeseen. Se kyseinen perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Äiti on tosi lämmin ja hymyileväinen, ja isä myös sellanen herttanen persoona. Tässä perheessä mulla tulee sit oleen 20 vuotias isosisko, joka vaikuttaa ihanan menevältä. Uskon, että meistä tulee läheisiä! Tai ainakin toivon niin. Ensimmäistä kertaa mun elämässäni, tuun jakaan talon prinsessatittelin, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Mutta kuten ostosTV: ssä sanottais "EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!" Jotta mun tuttu ja turvallinen, ihana elämä Meksikossa ei selviäis liian helpolla niin mulla on edessä myös koulun vaihto. Tällä hetkellä oon siis yksityisessä lukiossa ja tuun vaihtaan tammikuussa julkiseen yliopistoon. Miksi? Tuolla mun nykyisessä koulussa en tee oikeestaan mitään ja tässä kyseisessä yliopistossa (jota myös tää mun isosisko käy) on mahdollisuus mennä luokalle missä on pelkästään vaihto-oppilaita. Koulua on 10-14, joka on ihan mukava vaihdos mun tän hetkisiin aamu viiden herätyksiin hahaa, ja noi hurjat neljä tuntia mitä koulussa ollaan, opiskellaan vaan lähinnä espanjaa. Joten ajateltiin, että vaikka mulla kaikki kaverit jääkin sit vanhaan kouluun, niin se on mun omaks parhaakseni, että pääsee tutustuun uusiin ihmisiin ja enne kaikkee että pääsen täyspäiväsesti opiskeleen espanjaa.
Jotenkin niin hämmentävää, että kun mun elämä on tällä hetkellä niin täydellistä ja mukavaa, niin tuntuu kun yhtäkkiä hyppäisin jonkun toisen elämään. Uus perhe, uus koulu, uus koti, uudet kaverit. Kaikki on uutta! Vaikka vähän jänskättääkin, niin samalla oon innoissani. Ja sitten keväällä, kun muilla vaihtareilla on vaihto kolmanteen perheeseen, niin mulla on muutto takas tänne kotiin.
Oon sanonu, että otan kaiken vastaan mitä Meksiko tarjookaan, joten tässä sitä mennään! Ja jos kliseisiks rydytään, niin what doesn't kill you makes you stronger ja uskon vahvasti että kaikella on tarkotuksensa, joten kaikki tulee päätyyn hyvin.
 |
| Keskiviikkona koulussa meillä oli yliopistoja esittäytymässä, joten kaikki oli pukeutunu asiallisesti |
Jollain saatto herätä pieni aavistus siitä, mitä oon seuraavaks kertomassa mutta pientä kärsivällisyyttä rakkahat. Oon aikasemmissa postauksissa hehkuttanut mun perhettä, kuinka huippu se on, kuinka tuuri mulla on käyny, kuinka oon täällä ihan kotonani, kuinka oon ihan täyspäinen perheenjäsen tälle perheelle ja muita ylistypuheita. Siitäkin oon maininnut, kuinka mä ja mun perhe ollaan toivottu että voisin viettää mun koko vuoden näiden kanssa. Ja niinhän me pitkään luultiinkin, sillä kun saavuin tänne Rotaryt sano, että niillä ei oo tarjota muita perheitä.
Noh elämä ei mee aina niinkun elokuvissa ja viime torstaina kun iskä tuli hakeen mua meijän vaihtareiten Six Flags -reissusta oli sillä matkassa mukana huonoja uutisia. Ilman mitään kiertelyjä tai kaunisteltuja sanoja se sit sano vaan, että prinsessa mulla on ikävä uutisia. Sulla on muutto edessä, sillä sulle on nyt löytyny toinen perhe. Rehellisesti sanottuna ensimmäiset ajatukset oli että mitä. Eiei. Mä en haluu lähtee mihinkään. Iskä onks mun pakko. Nyt kun oon tässä viikon totutellut ajatukseen, niin kyllä tästä varmasti paljon hyvääkin löytyy.
Eilen illalla mun tuleva perhe tuli meille kahville ja tapasin sit mun tulevan perheen samalla kun mun perhe tapas tänne muuttavan taiwanilaisen tytön. Huomenna me mennään mun perheen kanssa vuorostaan niille, niin mä nään sit mun tulevan kodin ja pääsen tutustuun vielä paremmin mun tulevaan perheeseen. Se kyseinen perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Äiti on tosi lämmin ja hymyileväinen, ja isä myös sellanen herttanen persoona. Tässä perheessä mulla tulee sit oleen 20 vuotias isosisko, joka vaikuttaa ihanan menevältä. Uskon, että meistä tulee läheisiä! Tai ainakin toivon niin. Ensimmäistä kertaa mun elämässäni, tuun jakaan talon prinsessatittelin, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
 |
| Komeimmat kaksoset maan päällä Carlos ja Andres, unohtamatta mun enekeliä Reginaa |
Mutta kuten ostosTV: ssä sanottais "EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI!" Jotta mun tuttu ja turvallinen, ihana elämä Meksikossa ei selviäis liian helpolla niin mulla on edessä myös koulun vaihto. Tällä hetkellä oon siis yksityisessä lukiossa ja tuun vaihtaan tammikuussa julkiseen yliopistoon. Miksi? Tuolla mun nykyisessä koulussa en tee oikeestaan mitään ja tässä kyseisessä yliopistossa (jota myös tää mun isosisko käy) on mahdollisuus mennä luokalle missä on pelkästään vaihto-oppilaita. Koulua on 10-14, joka on ihan mukava vaihdos mun tän hetkisiin aamu viiden herätyksiin hahaa, ja noi hurjat neljä tuntia mitä koulussa ollaan, opiskellaan vaan lähinnä espanjaa. Joten ajateltiin, että vaikka mulla kaikki kaverit jääkin sit vanhaan kouluun, niin se on mun omaks parhaakseni, että pääsee tutustuun uusiin ihmisiin ja enne kaikkee että pääsen täyspäiväsesti opiskeleen espanjaa.
Jotenkin niin hämmentävää, että kun mun elämä on tällä hetkellä niin täydellistä ja mukavaa, niin tuntuu kun yhtäkkiä hyppäisin jonkun toisen elämään. Uus perhe, uus koulu, uus koti, uudet kaverit. Kaikki on uutta! Vaikka vähän jänskättääkin, niin samalla oon innoissani. Ja sitten keväällä, kun muilla vaihtareilla on vaihto kolmanteen perheeseen, niin mulla on muutto takas tänne kotiin.
Oon sanonu, että otan kaiken vastaan mitä Meksiko tarjookaan, joten tässä sitä mennään! Ja jos kliseisiks rydytään, niin what doesn't kill you makes you stronger ja uskon vahvasti että kaikella on tarkotuksensa, joten kaikki tulee päätyyn hyvin.
Mutta siinä nyt hetkellisesti vähän sulateltavaa itse kullekkin!
Elämä jatkaa kulkuaan ja nyt nautin täysillä viimesistä viikoista
mun perheen kanssa.
Jauskis jaus,
Emppu
Elämä jatkaa kulkuaan ja nyt nautin täysillä viimesistä viikoista
mun perheen kanssa.
Jauskis jaus,
Emppu
