maanantai 29. heinäkuuta 2013

one week in Mexico

toisteks vanhin veli, äiti ja iskä

Hellurei ja hellät tunteet! Eilen pamahti viikko täyteen Meksikossa ja vois  sanoo, että en
oo ollu onnellisempi. Voisin vaan hehkuttaa kaikee mahdolista! Kaikki on täydellistä;
perhe, ruoka, sää ja meksikolaiset ihmiset. Parina aamuna herätessä oon ihmetelly silleen
"MISSÄ MÄ OON?!" ja sit tajuun, et ainii kotona, hehe.

Jo ensihetkistä asti oon tullut tosi hyvin toimeen mun perheen kanssa. Ensimmäisellä
autoreissulla, kun nää tuli hakeen mut hotellilta, lauleskeltiin jo veljien kanssa jenkkien
ykköshittejä kauniina kuorona. Nykyään me heitetään ihan ihmeellistä omaa läppäämme
ja yritän säälittävästi pitää mun auktoriteettiaseman isosiskona, koska nää on mua pidempiä.
Yks asia mihin mun on vaikee tottuu, on tää prinsessakohtelu! Elän herrasmiesten
ympäröimänä, jotka avaa mulle autonovet, muutkin ovet ja naiset ei saa kantaa mitään
painavia tavaroita, esim kauppakasseja. Luulen, et kun joskus aikojen kuluttua oon takas
Suomessa, on vaikeeta sopeutua siihen, et herrasmiehet ei ookkan enää ympäröimässä mua.


noista saa kuvan vaan kun ne nukkuu, kun ne  on muuten niin viipeltäjiä

Ihmiset, jotka tuntee mut, niin tietää et en tosiaan oo mikään eläinrakas. Varsinkaan koiria
kohtaan en tunne mitään suurta kipinää. Kun kuulin, et mun perheessä on kaks koiraa ja
pentuja tulossa, ajattelin että o ou. Mun hostisä sano, että luultavasti sun vaihtovuoden
jälkeen rakastat koiria ja ajattelin että no kattellaan. Noooh, ei menny aikaakaan, kun tää
tyttö on korviaan myöten rakastunut noihin pentuihin ja meijän kahteen toiseenki koiraan.
Mä vähät väliä aina meen tonne pentulaatikolle lässytteleen noilla söpöläisille, otan syliin ja
pussailen. Eikä siinä kaikki, lisäks Meksiko on muuttanu mua nyt jo siten, että en todellakaan
oo se nirsoilija joka lähti Suomesta. Äiti, älä nyt pyörry, mut esim tossa toissapäivänä söin
eläviä simpukoita (tosin kuulin et ne on eläviä, vasta kun se simpukka oli mun suussa..) ja
kaiken maailman ihmeellisiä ruokia. Kyllä, minä. Jännityksellä odotan millanen tyttö täältä
tulee sit takas Suomeen, jos jatkan samaa vauhtia.


En todellakaan oo jaksanut raahata mun kameraa mun mukana, tai itseasias oon raahannutkin
kaikkialle ,mut en oo jaksanut ottaa yhden yhtäkään kuvaa. Nääkin oon nopeesti napattu
iPhonella, mutta se mitä yritin sanoo on, että tässä on mun kotikatu. Eletään tosi mukavalla
paikalla ja täällä on tosi rauhallista, mut silti ollaan tosi lähellä kaikkee. Joku päivä yritän laittaa
tänne kuvia vähän et miltä meillä kotona näyttää, mut tähetkel täällä on vielä rempat vähän kesken,
niin ei nyt.

Kokonaisuudessaan mun viikko on mennyt sujahtaen ohi: tunnen oloni jo ihan perheen jäseneks
täällä ja kun on rakastavia ihmisiä ympärillä, on hyvä olla. Oon tutustunu mun naapurissa asuvaan
tyttöön, joka on luultavimmin mun kanssa samalla luokalla. En vois olla onnekkaampi! Oon syöny
tacoja ja kaikkia muita täydellisiä meksikolaisia ruokia. Ah musta tulee niin läski. Yks päivä ajettiin
äitinkin kanssa kauppaan vaan ostaan karkkia, et sain vähän maistella miltä paikalliset namit maistuu.
Ruskettuu mun ei oo tarvinnu, koska meksikolaiset ei vietä paljoo aikaa ulkona, koska on niin
kuuma. Lähinnä kun kävellään sisältä autolle tai ulkoilutetaan koiria, hahaha. Väsymys painaa
vielkin aika kovasti ja ei helpota, kun Mexico Cityssä ollaan yli 2000m korkeudessa, mutta pikku
hiljaa pikku hiljaa. Espanjankaan saralla, ei oo paljoo muutosta tapahtunu. Vähän silleen
ymmärtää mitä ihmiset puhuu kun bongaa sanan sieltä täältä, mutta siinä kaikki. Hyvää
näitten espanjassa on se, että nää lausuu espanjaa paljon helpommin, kun espanjalaiset. Kaikki
ihmiset luulee mua amerikkalaiseks, kun puhun englantia ja on vaaleet hiukset. Eilen yhen
kaupan myyjänaiset sano, et näytän barbielta. Mikäs siinä, kiitos vaan.


Ehkä tässä silleen kiireisimmät kuulumiset. Pääasia on, että oon tosi onnellinen.
Mun vanhin veli lähtee kuuden päivän päästä Brasiliaan ja täällä on hässäkät siihen
valmistautumisessa. Hauska elää tää vaihe uudestaan, onneks tällä kertaa vaan
hengessä mukana. Innolla odotan kun koulu alkaa kuudes päivä, welcome puol
kuuden herätykset! Rakastan elämää.

Besos,
Emppu

4 kommenttia:

  1. Voi ää toi kaikki kuullostaa niin täydelliseltä! :D Just tollasta rentoo perhe-elämää, ihan parasta. Ja tuituituituiti kui sulosia koiranpentuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä rentoo perhe-elämää, katotaan sit kun koulut starttaa hahah! Joo voin varastaa sulle yhen täältä samal ku otan loput ittelleni mukaan suomeen ;)

      Poista
  2. uu kuulostaa ihanalta :3 happy for you ja kuolen noille koiranpennuille *.* millon pääsen kattoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä kuole, tuuuu nopee ennen ku noi lähtee !! mul o jo ikävä sua <3 besos mi amor!

      Poista