it's mexico baby

Dodiin täällä sitä ollaan, Meksikossa, väsyneinä mutta hengissä! Ja ihmettelemistä riittää!
Jo pelkästään kun koneen ikkunasta katto ulos Mexico Cityyn. Ihan sama minne katto, niin
joka puolella näky taloja ja rakennuksia silmän kantamattomiin.Sellanen kunnon meri,
huhhuh. Jää rakas Tampere niukasti nyt kakkoseks. Fiilikset on älyttömän hyvät ja nyt jo
riemuitsen siitä, että oon tehnyt näinkin järkevän ja hullun päätöksen ja lähteny vaihtoon.

Vaikka lento oli 12  tuntinen, niin se ei ollut ollenkaan niin paha, kun olis voinut
olettaa. Tuli lähinnä nukuttua ja syötyä, mikäs siinä! Kone oli täynnä meksikolaisia,
jotka oli ihanan hymyileväisiä ja lämpimiä. Se on hulvaonta, mitenkä me herätetään
älyttömästi huomioo tällä meijän ryhmällä, kun kaikilla siniset edustustakit päällä ja
sellasena harhailevana rykelmänä tuola mennään. Tykkään!

Mainitsinkin jo Frankfurtissa, et mun perhe tulee moikkaan mua kentälle, kun
laskeudutaan Mexico Cityyn. Ja voi kuinka mua jännittikään loppu lentomatka!
Kun oltiin päästy koneesta ja saatu laukut (kaikkien laukut löysi perille JEE)
tultiin ulos sellasista porteista. Tulin viimisten joukossa ja kun astuin ovien toiselle
puolelle osu mun katse suoraan mua odottavaan perheeseen ja samassa kaikki jännitys
oli kaikonnu! Kaikki tuli lämpimästi halaamaan ja meksikolaisittain antaan poskipusut
ja ne oli ostanu mulle kukkiakin, oih! Mun perhe on niin sydämellinen ja ihana, et
pakahdun vaan onnesta. Sanottiin siinä sitten nopeesti moikat ja mä lähettiinkin jo
bussilla hotellille.

jännittynyt tunnelma ja lentokoneen safkat

onnellinen

meijän sininen rykmentti

Nyt meillä onkin siis maaohjelma täällä Mexico Cityssä, eli tullaan kierteleen nähtävyyksiä
ja sen sellasta. Niistä sitten myöhemmin juttua. Keskiviikkona mun hostperhe tulee
hakeen mut kotiin. En malta enää odottaa, että pääsee sopeutuun arkeen ja tutustuun
kunnolla perheeseen, naapureihin ja kaikkiin ihmisiin! Voisin jatkaa tätä hehkuttamista
ikuisesti kuinka onnellinen oon ja kuinka onnekkaaks itteni tunnen!

Nyt kuitenkin aika alkaa nukkuun. Suomessa kello kohta aamu 7, täällä koht puoliyö.
Ei tunnu missään, leikisti. Sara tossa jo vetelee sikeitä, meikäkin taitaa. Terkkuja
kaikille rakkaille sinne, mul on täälä kaikki paremmin kun hyvin!

Kiitti ja kuitti,

Emppu