27

Huhhuh. Kuten viimeks toivoin, että ensi kerralla oltaisiin perhetietojen merkeissä,
niin onnellisesti voin sanoo, että niin ollaankin! Ja kyllähän niitä pitkään odotettiinkin!
Aina sanotaan, että kun jotain vähiten odottaa niin silloin se sit tapahtuu. Niihän siinä
tietenkin piti käydä.

Tasan viikko sitten olin kävelemässä normaalisti kaupungilla ja puhelimen viimesillä
akun rippeillä näpräilin kaikkea turhaa. Sit pamahti yläkulmaan ilmotus uudesta sähköpostista,
jossa lukee Meksiko. Sekosin vaan täysin ja kädet täristen yritin avata sen sähköpostin. Luin
kaks ekaa lausetta mistä sain selville, että se on mun hostperhe, jolta se viesti on. Kerkesin pistään
kaks viestiä ja soittaan äitille ja sit puhelin sammu. Siinä ei meinannut pysyä tää vähänenkään järki
päässä, kun odottelin et pääsisi kotiin lataamaan puhelinta ja lukemaan koko viestin.

Oon perheestäni enemmän kun onnellinen! Meksikossa mua odottaa perhe, jossa mulla on
neljä veljeä. Oon aina ollut perheen nuorin, niin hypin riemusta, nyt kun saan neljä PIKKUveljeä.
Vanhin niistä, joka on mua neljä päivää nuorempi muahah, lähtee Brasiliaan vaihtoon, mutta
toivon mukaan keretään näkeen ennen hänen lähtöä. Lisäksi perheessä on kaks koiraa,
chihuahua ja boxeri. En oo ikinään ollut mikään eläinfani, etenkään koira, mutta kun kuulin että
se boxeri on saamassa pentuja, just kun tuun Meksikoon, niin odotan kyllä innolla. Kenties
oon maailman hulluin koiraihminen kun palaan. Who knows! Mun perhe löysi heti mut Facebookista,
ja oon jutellu mun veljien kanssa sielä ja vanhempien kanssa oon lähetelly sähköposteja. Tunnen nyt
jo ihan olevani osa sitä perhettä ja voisin vaan hehkuttaa ikuisesti kuinka onnellinen oon. Ja niin joo,
tuun asuun siis 20 min Mexico Citystä poispäin sellasella esikaupunkialueella. Kelpaa!

Tällaista antia Google mun kotikaupungista antaa

Kaiken tän hehkutuksen lisäks, on sellaisia ilouutisia, että mun aijeminkin mainitsema edustus-

takki on vihdoin löytänyt tiensä mammansa luo!  Heti tuli niin asiallinen olo, että huhhuh. Onhan

toi takki tollanen epätyköistuva, mutta eiköhän tollatteiden kuulukin olla. Osasyy takin 

jättimäisyyteen on se, että Lahden koulutuspäivässä erikseen käskettiin ottamaan vähän väljä

takki, jotta sisään mahtuu myös muutama vaihtarikilo. Huvittavaa, mutta totta!

Oon laiskuuttani pitänyt vähän lomaa tästä vaihtohäsellyksestä, kun ensin mun paraskaveri oli
Jyväskylästä vierailulla ja sit oli Juhannus. Nyt on aika ottaa vähän menetettyä aikaa takasin ja
entistäkin ahkerampana yrittää jaksaa hoitaa vaiheessa olevia asioita. Voi sitä helpotuksen määrää,
kun 21.7 koittaa ja kaikki asiat on toivon mukaan saatu hoidettua, heipat on saatu sanottua ja uusi vaihe
elämässä voi alkaa!

Sitä odotellessa!

Emppu

38

Tsaukki! Tuossa äskettäin poksahti 50 päivää lähtöön. Silloin jo ajattelin, että olisi aika taas 

päivitellä blogia. Kun 40 tuli mittariin, asia oli taas mielessä. Tänään kun Marian kanssa 

päivitettiin meidän kuollutta blogia, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni tämänkin asian taholla.

Oon tietosesti ollut täällä hiljaa ja välttänyt "turhia" päivittelyjä, joilla ei ole mitään yhtyettä

mun vaihtovuoteen. Anyways en oo unohtanut blogia ja edelleen se Meksiko häämöttää edessä!

Tässä vähitellen on alkanut iskemään paniikki, kun aika kuluu niin nopeasti ja on vielä niin

paljon tehtävää ja hoidettavaa ennen lähtöä. Pientä stressiä ei helpota se, että vieläkään en

ole kuullut mitään tulevista perheistä, kaupungista, koulusta tai muistakaan. Monet ihmiset

ovat ihmetelleet ja naureskelleet, että eikö mua pelota vai oonko mä hullu. En allekirjottais

kumpaakaan, tai ehkä vähän jälkimmäisen. Turha tässä mitään on pelätä, täysillä vaan kohti 

tuntematonta seikkailunhalu rinnassa! Ja kaiken lisäksi mulla on kotona loistavat 

tukijoukot, joidenka ansiosta en oo yksinäni näiden lähtövalmisteluiden kanssa.

 

Vaikka paljon on vielä tekemättä, niin voin olla melko rauhallisin mielin, sillä oon saanut 

jo osan asioista hoidettua. Vähitellen tuliaiset Meksikoon alkaa kerääntymään ja pinssit
mulla on jo kasassa. Siis mitkä ihmeen pinssit? Lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä, kun
mun lähettäjäjärjestö on Rotary, niin se on se juttu, että vaihtareilla on edustustakit (kullakin
 maalla oman värisensä). Kun meillä on ne takit, niin me vaihdellaan toisten vaihtareiden
kanssa pinssejä ja kerätään niitä meidän takkeihin. Vaihdon jälkeen se takki näyttää lievästi
sanottuna joulukuuselta, mutta on varmasti täynnä kultaakin kalliimpia muistoja! Mutta kuten
sanoin, sopivasti on vielä tehtävissä, joten tsemppiä tsemppiä.

Tälläset ostin Lahden koulutuspäivästä. Toi huppari on ah niin täydellinen!

Tässä tällaiset pikaiset päivitykset! Päivä päivältä Meksiko vaan lähestyy,

eikä sitä vieläkään ole täysin tajunnut. Luulen, että sen tajuaa vasta h-hetkellä

lentokentällä, että se on menoo nyt.. Kuitenkin odotan enemmän kun innoissani 

mun hyppyä uuteen & tuntemattomaan! Ja oon onnekas, kun mulla on niin paljon

vaihtoon lähteviä kavereita, joiden kanssa voi purkaa näitä sekaisia tuntemuksia.

Kesämaisemaa eilisestä mökkireissusta

Nyt yritän nauttia Suomen kesästä, ruskettua paljon (jotten kärähdä heti ensitöikseni 

Meksikossa), nähdä rakkaita ihmisiä ja olla miettimättä liikaa turhia asioita! Espanjankin 

opiskelu voisi olla hyödyksi! Toivottavasti kuuluillaan enskerralla esim. perhetietojen merkeissä.

Jauskis,

Emppu

119

Hui! Aika kuluu järjettömän nopeesti! Tänään laskeskelin, että ei oo todellista: 119 päivää!
Tasan 119 päivää ja se on adios amigos! Toisaalta jännittää, mutta toisaalta ei, mutta
joka tapauksessa tosi odottavat ja hyvät fiilikset!

Ajattelin, että tällainen pikkuriikkinen tilannekatsaus voisi olla kohdallaan: pari viikkoa sitten
sain kuulla mun districtin Meksikossa, eli se piiri mille alueelle tuun meneen. Mun piiri on Mexico
Cityn piiri elikkä siinä pääkaupungin ympärillä. Muutama kymmenen miljoona asukkia
ja muutama kymmenen kaupunkia! Oon tosi onnellinen tosta piiristä ja ei se ilo vielä siihen
loppunut, sillä samalle districtille on tulossa 2 muuta vaihtaria täältä, mistä oon tosi ilonen!

Eli meikäläisen tie suuntaa tohon pieneen söpöö vihreeseen plänttiin tossa keskellä

Lisäksi mulla oli nyt keskiviikkona oman piirin "palaveri", missä oli tästä piiristä lähtevät vuosi- ja 

kesävaihtarit vanhempineen. Sielä meille kerrottiin Rotarystä ja käytännönasioista. Siellä oli Rotexeja

eli vaihdosta palanneita kertomassa omista kokemuksistaan. Palaverissa käytiin alustavasti läpi sääntöjä

ja kerrottiin hostperheenä toimimisesta. Sen jälkeen oli tosi hyvä ja turvallinen fiilis, että oikeesti 

kun me lähdetään toiselle puolelle maailmaa, niin siellä on ihmisiä, jotka oikeesti pitää meistä huolen, että

ei tarvi pelätä!

Tuli rustailtua jotain muistiinpanoja sen 3h istumisen aikana!

 

Seuraavana vuorossa onkin Lahden koulutuspäivä 20.4! Ei malttais millään odottaa sinne asti!

Lahdessa pääsee näkeen vihdoin kaikki ne vaihtarit, kenen kanssa lennetään yhdessä Meksikoon

ja tadaa, siellä päästään tilaamaan ja sovittaamaan kaikkien himoitsemia edustustakkeja. Jeee!

Ei tässä sen enempää, nyt vaan päivittelen sähköpostia 5 kertaa päivässä siinä toivossa, että 

ensimmäinen perhe ilmottais olemassaolostaan!

Tällästä tänään,

Emppu

and here we go

Heips! Täällä sitä ollaan, Menolipussa. Lueskelet siis parhaillaan blogia, jossa tuun
kertoon mun vaihtarivuodesta Meksikossa. Täällä kirjottelee viikon päästä 17-vuotias
naisenalku nimeltään Emilia. Oon tässä tehnyt salapoliisityötä ja yrittänyt bongailla muista
vaihtariblogeista, miten voisi fiksunoloisesti aloittaa kirjoittelun, mutta tyylejä löytyy yhtä
monta kuin blogeja. Joten tässä sitä ollaan, peukalo keskellä kämmentä. Oujee!

 

Lyhyesti voisin kertoa itsestäni eli opiskelen lukion ekalla luokalla Tampereen 

Yhteiskoulun Lukiossa. Harrastuksiin kuuluu teatteri ja kuntosalilla käyminen. 

Oon kirjottanu mun ystävän kanssa ahkerammin ja vähemmän ahkerammin blogia, 

mut nyt tuli aika lähteä omille poluille ja pistää pystyyn pitkään mun haaveena 

ollut vaihtariblogi (ihan kun niitä ei oliskaan vielä tarpeeksi). Täältä voi sitten perhe, 

kaverit, sukulaiset ja mikseipä muutkin kiinnostuneet seurailla, mitenkä täällä Suomessa 

selvitään kaiken alkuhäsellyksen kanssa ja sitten mitenkä se elämä toisella puolella maapalloo lähtee rullailee!

Toistaiseksi en mun vaihdosta tiedä enempään kuin, että kohdemaa on Meksiko ja
lentokone nousee Suomen maaperältä 21.7 kyydissään 12 yli-innokasta maailmanmatkaajaa!
Innolla odotan lisäinformaatiota, kuten kaupunkia, perheitä (niitä tulee oleen n. 3, koska
Rotary,  parhautta!), tulevaa koulua ja kaikkea mahdollista! Voi sitä Googlauksen määrää
sitten.. Mutta tässä tällaista näin alkuunsa, päivittelen tänne heti lisäinfoa, kun sellaista joskus ilmaantuu!

Jauskis,

Emppu