vastauksia osa 1

Heippa ja kiitos tuhannesti kaikista kysymyksistä, joita tuli odotettua enemmän! Niitä oli kyllä hauska lueskella ja vielä hauskempi vastailla. Toivottavasti nyt saitte vastaukset kutkuttaviin kysymyksiinne! Kysymyksiä tulkin niin rytinällä, että ajattelin toteuttaa nää vastaukset kahessa osassa, ettette ihan nukahda sinne ruudun toiselle puolelle. Ja ei makeeta mahan täydeltä, eiks se sanonta niin mee. En oo siis karsinut mitään kysymyksiä pois ja nää on just siinä järjestyksessä, kun ne tulikin. Eli jos omat kysymykset ei oo vielä tässä, niin malttia malttia, kyl ne sieltä sit pian tulloo.

3 kk päivähä siis tuli tossa keskiviikkona täyteen, mutta koska tää elämä on vähän hetkistä, niin tää tulee tälleen pari päivää myöhässä. Kun tossa jo sanontojen makuun päästiin, niin eikse oo niin että parempi myöhään kun ei millonkaan?

Tää oli yhtiä ainoista kuvista, mitä Meksikosta tsekkasin ennen tänne tuloo

1. Miksi valitsit Rotaryn?

Rotaryt ehdottomasti, koska olin kuulut niistä pelkkää hyvää ja seuraillut paljon just Rotary vaihtareiden blogeja. Lisäks se on luultavimmin edullisin ja luotettavin kaikista järjestöistä, eikä oo kaupallinen. Lisäks mun vaari on rotary, niin valinta tuli lähes luonnollisesti sen takia.

2. Oletko ollut tyytyväinen siihen?

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä! Enemmän kun tyytyväinen. Rotary on paras!

3. Suosittelisitko sitä muille? Miksi?

Ehdottomasti suosittelen! Kun Rotarien kautta lähtee vaihtoon, niin voi olla huoletta, sillä susta pidetään hyvää huolta. Niin vaihtomaassa kun kotimaassakin on ihmisiä, jotka oikeesti välittää susta. Et oo vaan paperi, joka viskataan jonnekkin päin maailmaa ja sit unohdetaan, vaan oot vaihtari jonka asioista huolehditaan ennen vaihtoo, vaihdon aikana ja vielä jälkeenkin.

Rotaryt esimerkiks järkkäs meille tollasen "soft landing camp" n Mexico Cityssä ennen kun lähettiin perheisiin. Tutustutiin mm. Mexico Cityn Downtowniin, käytiin tollasel veneajelul ja käytiin vallottaottamassa pari pyramidiä.

4. Paljonko saat kuukausirahaa?

Kuukausirahaa saan 1200 meksikon pesoo, eli n. 70 e, joka on siis tarkotettu esim kouluruokaan tai koulumatkoihin.

5. Miksi juuri Meksiko vaihtomaana?

Meksiko, koska latinolainen kulttuuri, jossa ihmiset on lämpimiä ja avoimia. Unohtamatta tietenkään meksikolasita ruokaa ja säätä täällä!

6. Mitkä oli sun maavaihtoehdot?

USA, Australia, Kanada ja Meksiko, mut pääasia mulle oli vaan päästä lähteen. Aluks heitin Meksikonkin vaan ihan puoli läpällä ja ajattelin, että emmä sinne kuitenkaan "joudu". Sit kun kuulin, että suuntana olis Meksiko, niin olihan se shokki aluks, mutta nyt oon maailman onnellisin, et oon just täällä. En haluis olla missään muualla ja tää maa on vienyt mun sydämen mukanaan. Meksiko on jo ihan mun toinen kotimaa ja ihmiset sanoo, et mä oon varmaan mun edellisessä elämässä ollut meksikolainen haha.

7. Meksikolaisten huvittavin tapa?

Tää on paha! Huvittavinta on varmaan, se että täällä on niin mañana -elämänasenne kaikkeen. Mitään asioita ei saada koskaan hoidettua, tai sit siinä menee ihan älyttömän pitkään. Välillä se on vähän ärsyttävää kun ikinään ei olla aikataulussa, mut ihan mukavaa. Ei se niin tarkkaa oo.

8. Suosikkipaikkasi siellä?

Acapulcon jälkeen voin sanoo, että ehdottomasti Acapulco. Ah se on kun paratiisi. Toisaalta odotan kyllä innolla, et pääsee Cancuniin! Kuvia Acapulcosta pian, vinkvink.

pikku kurkistus Acapulcoon

9. Paras ruoka?

Kaikki ruoka on ihan taivaallista, mutta mun lemppareita on Pastor tacot ja ah niin täydelliset churrot. Myös tuoreet hedelmät täällä on vaan täydellisiä.

10. Paras espanjankielinen sana?

Yritin pohdiskella, että missäköhän mielessä. On paljon sanoja ja vielä enemmän sanoja, joita en oo vielä ees kuullut. Mutta tykkään sanasta wey, joka tarkottaa dude ja kavereilla jutellessa sitä tungetaan joka väliin.

11. Millaisia ihmiset on siellä?

Ihmiset on ihania! Tosi sydämellisiä, avoimia, sosiaalisia ja aina ilosia. Unohtamatta, että aina myöhässä..

12. Mitä mieltä oot kotikaupungistasi?

En tiiä mikskä sanoisin mun kotikaupunkia. Periaatteessa se on Mexico City, jota rakastan koska se on niin iso ja täynnä elämää ja nähtävää. Tarkalleen ottaen mun kotikaupunki on Ciudad Satelite, joka on siis Mexin esikaupunkialuetta, mutta tykkään tosi paljon. Kaikki on lähellä, paljon isoja ostereita ja yks parhaista kavereista asuu neljän talon päässä samalla kadulla. Kelpaa!

parvekenäkymät

13. Onko sun mielestä meksikolaiset pojat hyvännäkösiä? Ootko jo löytänyt jonkun erityisen itelles?

Hahaa onhan nää aika tummia ja tulisia, joten pakko sanoo että joo. Ja Rotarythan siis kieltää poikaystävät, mutta sanottasko että kyllä noita ottajia ja treffikutsuja riittäis. 

14. Mitä ikävöit eniten Suomesta?

Saunaa! Ja Fazerin suklaata ja Valion rasvatonta maitoo. Ja tietenkin kaikkia rakkaita ihmisiä.

15. Onko sun elämä oikeesti niin hauskaa ja helppoa, kuin mitä blogissa kirjoitat?
Rehellisyyden nimissiä mun elämä oikeestaan on. Tietenkin välillä on tylsiä hetkiä ja ei arki oo niin ihmeellistä, niin siitä ei tuu kirjotettua. Mut oon huomannut, että kun asennoituu kaikkeen positiivisesti eikä anna vastoinkäymisten lannistaa, niin elämä on yllättävän mukavaa ja helppoo!

Distance means so little when someone means so much

16. Tuleeko sulla koskaan sellanen olo, että voisit lähteä vaikka heti takaisin kotiin?
Ei! Ennemminkin mulla on olo, että en haluu koskaan lähtee täältä. Ja muutenkin vuosi on niin lyhyt aika, että pyrin vaan nauttiin joka hetkestä, vaikka välillä oliskin vähän huonompi päivä.

17. Milloin vaihat ekaa kertaa perhettä?
Oikeestaan kukaan ei tiiä, sillä ei oo varmaa että vaihanko ollenkaan perhettä, koska Rotareilla ei ilmeisesti oo tarjota muita perheitä. Toisaalta, mä ja samoiten mun perhe täällä toivois, että voisin olla näitten kanssa koko mun vuoden, koska nää on ihan kun oma perhe mulle.

18. Millasia odotuksia/pelkoja sulla on asian suhteen?
Jos perheen vaihto on mulla edessä, niin huhhuh en tiiä. Varmasti pelottas, koska ihan uusia ihmisiä ja pitäs alottaa sopeutuminen ihan nollasta. Ja en tiiä miten pärjäisin ilman mun koiraa ja hölmöjä pikkuveljiä. Mutta toisaalta kaikella on tarkotuksensa, niin otan kaiken vastaan mitä Meksiko tarjoo.

19. Oliko Meksiko yllätys vai pettymys?
Kaikkee muuta kun pettymys! Lähin tänne ilman mitään ennakkoluuloja ja ajattelin, että antaa Meksikon näyttää mitä on miehiään. Ja nyt oon kyllä ihan rakastunut tähän maahan!

20. Jos saisit valita uudestaan niin lähtisitkö mielummin esim. Usaan?
En todellakaan, en ikinä! Tai no ehkä sillon, kun mulle ilmotettiin mun kohdemaa niin oisin saattanutkin vaihtaa. Mutta 3h sen alkushokin jälkeen oon ollu vaan super onnellinen et mun maa on Meksiko ja se tunne vaan voimistuu kokoaika.

21. Onko vaihtarina olo muuttanut sua?
JOO! Ja varmasti tulee vielä muuttaan paljon. Näin päällimmäisenä ainakin tulee mieleen, että rakastan nykyään koiria (joita vihasin Suomessa) ja en oo enää nirso ruuan suhteen. Itestä on löytänyt uusia puolia, on tullut lisää itsevarmuutta ja on oppinut kantaan vastuuta enemmän. Lisäks oon oppinut, että elämää ei tartte stressata niin hirmusesti, sillä kaikki kumminkin aina järjestyy parhain päin. Ja vaikka oon aika perus nauravainen ihminen, niin nykyään nauran vielä tuplasti enemmän. Unohtamatta, että selittäessä kädet huitoo kun viimestä päivää.

kun vauva oli vielä pieni

22. Näetkö Suomen/suomalaisuuden jotenkin eri tavalla?
Joo, silmät on avautunut ja nyt näkee asioita mitä ei oo saattanut huomata aikasemmin ollenkaan. Ei teitenkään voi yleistää, mutta suomalaiset on paljon enemmän sisäänpäin kääntyneitä ja vakavia. JA HILJASEMPIA haha. Ennen en oo pitänyt Suomen koulua mitenkään ihmeellisenä, mutta nyt sitäkin osaa arvostaa. Ilmanen kouluruoka ja muutenkin ilmanen koulu, nannaa.

23. Ahdistaako Suomessa joku?
Ei itse Suomessa niinkään, enemmän se että miten tuun enään sopeutuun sinne. Tai no itseasiassa se ahdistaa, että Suomen kulttuuriin ei kuulu poskipusut. Oon pari kertaa nähnyt jo painajaista, että meen ihan paniikkiin Suomessa kun tapaan uuden ihmisen ja en tiiä miten mun pitäs tervehtiä sitä. Hahaa, voisin koittaa chillaa.

24. Asioita mihin et oo aiemmin kiinnittänyt huomiota onkin nyt merkittäviä?
Niinkun mainitsin, niin ilmainen koulu on aika must. Ja tamperelaisittain raanavesi on asia, jota osaa arvostaa nyt. Myös oon huomannut, että Suomessa ei sanota tarpeeks usein kiitos tai rakastan sua.

koulun käyntiä meksikolaisittain

25. Pelottaako Suomeen paluu?
Pelottaa! Oon yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, mutta kyllä se aina tuolla takaraivossa vähät väliä kumittelee, valitettavasti. Pelottaa mitenkä sopeudun takas Suomeen ja se, että en tiiä koska tuun tai tuunko koskaan näkeen täällä olevia ihmisiä, joista on nyt jo tullut älyttömän rakkaita.

26. Millaiset välit meksikolaisella perheellä on? Miten eroaa suomalaisesta perheestä?
Pahottelut nyt siitä, kun toitotan kokoajan sitä että on paha yleistää, mutta siis se on paha yleistää koska on niin monenlaisia perheitä. Niin Meksikossa, kun Suomessakin. Mutta joo meksikolaiset perheet on paljon läheisempiä ja perhe on täällä se tärkein asia. Ruokailut syödään aina koko perhe yhessä ja viikonloppuna yleensä vietetään vähintään yks päivä perheen kanssa. Myöskin se on normaalia, että lapset asuu tosi pitkään kotona ja tuntuu, että lapset täällä kunnioittaa enemmän vanhempiaan, kun Suomessa.

27. Onko tullut ahdistusta/kulttuurishokkia meksikolaisten erilaisuudesta?
Ei oo tullut. Siihen kesti hetki totuttautua, että täällä ei oo sellasta ns. omaa reviirii, vaan ihmiset tulee tosi iholle ja ihmiset kysyy ja sanoo asioita tosi suoraan.

28. Selviääkö siitä, että on erossa omasta perheestä?
Selviää, jos haluaa selvitä. Ite oon selvinnyt paremmin, kun osasin edes odottaa. Mua on auttanut hirveesti ajatus, kun tietää että kyllä se oma perhe odottaa siellä Suomessa vielä vuodenkin jälkeen eikä se rakkaus katoo yhtään mihinkään. Varmasti asiaa on myös auttanut se, että mä oon kotiutunu tänne täydellisesti, enkä tunne kotona olooni vaan jokskuks vaihtariks vaan täyspäiseks perheenjäseneks.

29. Jossain aijemmassa postauksessa oli kuva vihosta/kirjasta ajasta ennen kun olit saapunut Meksikoon, ja siinä luki jotain että poikien kanssa hengailu OK, mutta seurustelu yms ei. Miksi näin ja miten sitä kukaan voi rajottaa?
Itekin pohdiskelin tota kans jonkin aikaa, kunnes tajusin, että ne säännöthän on tehty ihan meidän vaihtareiden omaks parhaaks. Ja jos miettii, että rakastuis heti vaihtarivuoden alussa ja sit viettäis sen seurustelukumppanin kanssa kaiken ajan, niin siinä jäis paljon muita hienoja asioita kokematta. Ja jos/kun se suhde ei toimiskaan, niin se olis ns. tuhlaan heitettyä aikaa vaan. Ja unohtamatta sitä, että kenenkään vanhemmat tuskin haluu soittoo lapselta maailmalta, että joo terppa teistä on tulossa isovanhempia. Mutta mun henk. koht. mielipide on, että eihän kukaan voi tunteilleen mitään. Ja tosta rajottamisesta en kyllä tiiä hahaa.

30. Mitä mieltä oot Meksikon turvallisuudesta, tuntuuko siellä niin vaaralliselta, kun annetaan ymmärtää?
Oon sitä mieltä, että Meksikon vaarallisuutta liiotellaan vähän liikaa ja mun mielestä esim Jenkit on paljon vaarallisempi kouluammuskeluineen jne. Ite en oo kertaakaan kokenut olevani vaarassa täällä, varsinkaan kun liikkuu paikallisten seurassa. Meksikossa on ne tietyt kaupungit, joissa on sitä rikollisuutta, huumejengejä ja kidnappailua, mutta kun niistä pysyy kaukana, niin kaikki hyvin. Ja nekin on tuolla Pohjois-Meksikossa Usan rajalla, joten täällä Keski-Meksikossa on ihan turvallista olla, kunhan vaan pitää (maalais)järjen päässä ja ei esim. lähe yksin illalla käppäileen Mexico Cityn keskustaan shortseissa. Mutta sitä en välttämättä uskaltais tehä Helsingissäkään, joten ei ongelmaa.

31. Minkälaiset välit sulla on sun hostveljien kanssa? Entä vanhempien?
Tosi hyvät! Mulla on siis neljä hostveljee (joista tosin vanhin tällä hetkellä Brasiliassa vaihdossa) ja jokaisen kanssa tosi erilaiset välit, mutta rakastan ja pidän jokaista ihan mun omana veljenä. Pikku kinastelu, tahalteen ärsyttäminen ja toisille ilmeily vanhempien selän takana kuuluu asiaan ja iskä usein sanoo, kuinka onnellinen se on siitä, että me ollaan ihan kun oikeita sisaruksia. Tai no niinhän me ollaankin. Mikään ei tunnu paremmalta, kun pikkuveli tulee pyytää apua johonkin ongelmaan, jakaa salaisuuden tai vaan halaa ja sanoo rakastan sua sisko.

Ja vanhempien kanssa myös tosi hyvät välit. Ne on tosi nuorekkaita ja pystytään puhuun kaikesta. Mun iskä on ollu nuorena vaihdossa, niin se ymmärtää mua tosi hyvin näissä tunnemylläköissä. Nää sanoo, että oon tytär, jota ne ei koskaan saanut. Mulla ei olis voinut olla parempaa tuuria perheen suhteen ja nyt jo tiiän että nää tulee oleen ikuisesti mun perhe ja ikuisesti mun elämässä.

pikkuveljiä kolme kappaletta, olkaa hyvät

32. Mikä asia on siellä ollut erilaista mitä kuvittelit vai onks elämä Meksikossa sellasta kun kuvittelit?
Niinkun sanoinkin jo, mulla ei ollu mitään ennakkoluuloja kun tulin tänne. Olin yllättyny siitä kuinka tärkee asia perhe on, mutta sekin on mun mielestä vaan kiva asia. Mut on luotu ihan Meksikoo varten, selkeestikkin.

33. Ootko aatellu, että voisit joskus muuttaa Meksikoon pysyvästi?
En oo oikeestaan ajatellut, mutta kyl voisin. Lapset haluisin kyl kasvattaa Suomessa, mut sit mummelina voisin tulla takasin viettää villejä eläkepäiviä hahaa.

34. Onko sulla ikävä kotiin?
Sanottasko, että hetkittäin. Välillä jos tuntuu, että kaikki menee päin prinkkalaa, niin sitä huokasee että voi kun olis niin paljon helmpompaa olla kotona Suomessa. Mut tää kaikki on kyl pikku ikävänkin arvosta, ellei enemmän. Ja kyllä se koti sielä odottaa.

35. Kerro joku tapa, joka Meksikossa on ihan normaalia, mutta jota suomalaiset ei tee.
Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen poskipusut, jotka annetaan kaikille aina nähdessä ja lähtiessä. Myös täällä käytetää small talkia paljon ja aina ventovieraidenkin kanssa jutellaan tosi tuttavallisesti ja se on täysin normaalia.

höppänä serkku ja japanilainen ravintola

36. Onko ns. "vaihtarikilot" totta?
ON! Kuinka toivoisinkaan, että ei olis hahaa. Äiti sano fiksusti ennen kun lähin, että ei se oo se maa joka lihottaa, vaan sun oma käsi joka menee sinne suuhun. Tottahan se on , mutta jotenkin täällä tulee aina naposteltua jotakin ja oon muutenkin niin perso kaikille herkuille. Hehheh, mutta ei niiden kilojen pidä antaa pilata vuotta! Kyl ne sit Suomessa viimestään kaikkoo.

37. Onko sulla paljon omaa ikaa siellä?
Just sen verran kun vaan haluan. Jos tuntuu siltä, niin voin möllöttää vaan omassa huoneessa eikä kukaan pakota tekeen mitään.

38. Voitko lähteä vaan käppäilemään kaduille esim. iltalenkille yksin?
Uskon, että voisin sillä tää on niin rauhallista seutua. En kyllä uskaltais tehä sitä, koska täällä on niin pimeetä iltasin hahaa. Mutta jos lähtisin, niin ainakin ottaisin meijän boxerin mukaan uskolliseks bodyguardiks.

bodyguard

39. Onko sun asuinalue turvallinen?
Joo on ja varsinkin tosi rauhallinen.

40. Asuuko sun ystäviä lähellä?
Joo ja oon tosi onnellinen siitä. Lähimpänä on Regina tossa 4 talon päässä samalla kadulla. Muut kaverit asuu suunnilleen 2-6 kilometrin päässä, mutta täällä kuljetaan aina autolla, joten se ei oo paha.

mun pelastava enkeli ensimmäisillä viikoilla Meksikossa

Siinä olis nyt vastaukset, part 1. Kiitos vielä kysymyksistä, oli ilo vastailla. Pian perästä tulee sit toinen osio. Siihen asti, hellurei ja hellät tunteet. Ps. Ei oo ikävä lunta.

Kiitti ja kuitti, t. miltein meksikolainen

Emppu

international love

Heipparallaa! Acapulcosta selvitty hengissä ja siitä postausta kera kuvien myöhemmin. Kysymyksiäkin on sadellut loistavaan tahtiin ja vielä on pari päivää aikaa heitellä niitä tänne! Eli paljon postauksia on luvassa, joten älkääs kadotko minnekkään linjoilta. Kuitenkin tällä kertaa ollaan tän päiväsen vaihtaritapaamisen asialla. Eli meillä oli meijän piirin tapaaminen tänään Mexico Cityssä ja voi kuinka ihana oli taas nähdä ihania lihavia vaihtarikamuleita. 

suomee brasiliaa ja ranskaa

Suomen edustus

Meijän aamu starttas Bellas Artes nimisessä paikassa, jossa mentiin kattoon sellasta tanssiesitystä. Olihan se hieno, mutta kyllä me enimmäkseen naurettiin ittemme katketaksemme, kun ne tanssijat oli niin hauskan näkösiä. Valitettavasti niistä en saanut otettua epätärähtänyttä kuvaa, joten samaa hauskuutta en teidän rakkaiden lukijoiden kanssa pääse jakaan. 

taiwan

suomi ja saksa

suomineidot ja turkki

brasilia eksyny saksanlipun alle, oh noh

Seuraavaks suunnattiinkin sit turistibussille, jolla kierreltiin ympäri Mexico Cityn nähtävyyksiä. Oli kyllä huvittavaa kuinka herätettiin huomioo. Ihmisiä pysähty paljon ottaan kuvia meistä ja vilkutteleen. En kyllä ihmettele, sillä onhan se aika huomiota herättävää, kun sellanen punanen kakskerroksinen turistibussi täynnä meluvavia eri kansalaisuuksien edustajia hahaa. Ja meno bussissa oli kyllä ihan mieletön, kun brasilialaiset on loistavia viihdyttäjiä. Sielä laulettiin ja tanssittiin ja pelleiltiin. 

turistit bussissa

toi koko ravintola käänty kattoon meitä, ottaan kuvia ja vilkutteleen

ja aina on hyvä hetki laulaa serenaadi ylhäällä baarissa istuville ihmisille

eikä ikinään voi tietää mihinkä törmää Meksikon kaduilla

hauskin kuva koskaan hahaha. kivaa, että Lewekin tuolla taka-alalla oli niin innoissaan turistibussista!

Bussi vei meijät sit sellaseen puistoon missä meillä oli piknik ja "pihapelejä". Kuulostaa ehkä älyttömän tylsältä, et pihaleikkejä kamoon ne on viis  vuotiaille. Mut meillä oli älyttömän hauskaa, mitä muutakaan voi vaihtariporukalla olla? Ja meijän leikkituokion kruunas, kun tytöt voitti pojat köydenvedossa. Kyl se girlpower vaan rokkaan. 

tässä piti tyhjentää toi jauhoastia puhaltamalla sinne. Ja puhaltamisen jälkeen kaikki näytti..

...tältä

D4170 big love <3

Päivä oli unohtumaton ja huippu! Se on hassua, miten nähtiin tolla porukalla vasta toista kertaa mutta se koko porukka on jo ihan oma suurperhe. Seuraavan kerran nähään, kun kuukauden päästä mennään Six Falgsiin, jauskis. Ja oli niin taivaallista nähä pitkästä aikaa mun omaa rakasta finlandesa Saraa. Pääsi vähän höpöttöleen tökerösti suomee ja ehkä meijän pitkään suunnittelema tapaaminen pian onnistuis ja ehkä jo viikon päästä oon Pachucassa Saran luona. Elämä on vaan täydellistä täällä ja viimisen viikon aikana oon alkanut tunteen, että en haluu koskaan lähtee täältä. Nään painajaisia siitä, että mut lähetetään keskenkaiken Suomeen. Mutta nyt nautin ja otan ilon irti näistä jäljellä olevasista yheksästä kuukaudesta ja teen niistä yhtä unohtumattomia ellei unohtumattomampia, kun nää miltein kolme ensimmäistä on ollut. 

Lämpöö ja lempee sinne kylmään Suomeen!

Emppu

ASK ASK ASK

Terppa! Tossa viimesimmässä postauksessa mainitsin, että kolmen kuukauden kunniaks oon ajatellut, että olis kiva tehdä kysymyspostaus. Hetken päästä huomasin, että olin blokannut kommentoinnin niin, että tänne voi vaan kommentoida kirjautuneet käyttäjät, mutta nytten senkin asian pitäis olla kunnossa. JOTEN linjat on auki rakkahat, nyt on tullut teidän vuoro loistaa!

Onko kysymyksiä mitä ootte aina halunnut kysyä, joita ei oo tullut postauksien kautta ilmi? Onko asioita mitä haluisitte tietää Meksikosta, sen kulttuurista, ruuasta tai ihmisistä? Mun elämästä täällä, koulusta tai kavereista? Mun perheestä tai musta itsestäni? Mun vaihtojärjestöstä tai vaihtariarjesta? Käytännön asioista tai ihan vaan ei-niin-tärkeistä asioista? Kun kalenteriin tärähtää 21.10, eli kolmas kuukausi päivä oon valmis vastaan teijän kysymyksiin. Eli eikun linjat laulamaan!

mun vauva

Lyhyesti voin sepittää vielä viimeaikasia kuulumisia, eli oon nyt viikon ollut kipeenä (tää on mun erikoisalaani ilmeisesti hahaa) ja tänään aamulla äiti vei mut lääkäriin ja sain kasan erinäisiä rohtoja, joilla pitäis sit päästä elävienkirjoihin taas. Facetime linjatkin on jo avattu, ja on tullut juteltua parhaankaverin kanssa ja tossa 10 min sitten päätty pikanen puhelu äipän kanssa. On tää nykyteknologia vaan ihmeellistä! Nyt tulevana lauantaina aamuna starttaa seittemältä reissu Acapulcoon, jota oon odottanut enemmän kun kuuta nousevaa! Oon super innoissani. Eli täällä kaikki mainiosti, oon super onnellinen ja sain vihdoin puhelimenkin tänne jauskis. Koko perhe teki puhelinvaihdokset täällä ja sain sit käyttööni iskän vanhan iPhonen. Voi tätä autuutta, kun voin jatkaa watsap keskustelua kun poistuu kotoo hahaa. Elämä pieniä suuria iloja!

Hyvät illat, päivät ja yöt sinne!

Kuuluillaan taas,

Emppu

happy, happier, me

Viime viikon lauantaina mittariin tuli sit tasan kaks kuukautta Meksikossa. Sillon tosissani ajattelin, että oompas tällä kertaa reipas ja rustailen postauksen. Jotenkin tää elämä vaan rullaa niin kovaa vauhtia ja usein kotona elokuvan kattominen tai pelkkä dataaminen tuntuu houkuttelevammalta. Mutta siis asiaan. Aikuisten oikeesti, vieläkään sitä ei tajua että elelen Meksikossa. Vaikka oon kotiutunu täydellisesti ja elämä on täysin rutinoitunu, niin siltikin. Välillä mun päähän hahmottuu maailmankartta ja nään Suomen ja Meksikon, ja tajuun että huhhuh mähän oon oikeesti kaukana kotoo. Erittäin kaukana.

mun vauva kasvaa niin kovaa vauhtia!!

Meksiko, jota rakastan yli kaiken, on yllättänyt mun paremmin kun olisin koskaan osannut edes kuvitella! Lähin tänne ilman mitään ennakkoluuloja ja ajattelin että kyllä Meksiko sitten näyttää millanen se on. Rehellisesti sanottuna en ees tiennyt miltä tää pääkaupunki Mexico City näyttää, ennen kuin pääsin ite perille. Toisaalta oli kyllä mulla pieni käsitys Meksikosta, meinaa se mitä elokuvat kertoo. Eli pelkkää aavikkoo, jonka keskellä pienen pieni kylä, joissa ammuskelua ja huumediilereitä. Ja voin sanoo, että tää on miljoona kertaa parempaa. Joka päivä rakastun tähän maahan enemmän ja enemmän, ja joka päivä tulee enemmän fiilis, että en haluu palata takas kylmään Suomeen. Iso asia mitä rakastan, on nää ihmiset. Kaikkialla ympäröi ystävällisyys ja ennenkaikkea iloisuus. Täällä ihmiset ei paljoo synkistele omissa oloissaan, vaan aina on syy olla ilonen ja nauru raikaa kaikkialla. Vois kuvitella että ajan myötä se alkais ärsyttään, kun kaikki on niin ilosia kokoajan mutta ei todellakaan, päinvastoin! Tuntuu, että siitä saa vaan itelle lisää voimaa ja energiaa jos on yhtään huonompi päivä ja se ilosuus tarttuu tosi nopeesti sitten iteenkin. Tottakai kaikkialla ympäri maailmaa on erilaisia ihmisiä, etten voi sanoo että kaikki meksikolaiset olis just tän tai tän tyyppisiä, hyviä tai pahoja. Samoin kun en suomalaisistakaan, mutta mun iskä täällä opetti mulle, että ei oo olemassa hyviä tai huonoja ihmisiä, vaan erilaisia. Me kaikki ollaan erilaisia. Mutta ei sen diipinpää pohdiskelua tänään, hahaa.

taas uusi ruokakokeiluja, tykkäsin!

mun lempparimies puhuu niin viisaita

Myös tää maisemien upeus saa mut usein kirjaimellisesti haukkoon henkee vielä kahenkin kuukauden jälkeen. Se kaikki upeus mitä nään, toivon et voisin vaan napata mun silmillä kuvan ja painaa sen ikuisesti mun mieleen. Iltasin kun kaheksan aikaan tulee pilkkopimeetä, ei oo mitään kauniimpaa kun noi citylightsit vuorten rinteillä huhhuh. Joku päivä otan niistä kuvan, niin tekin saatte pienen maistiaisen! Ennen kun alan kuulostaan joltain luonnotieteilijältä, niin pakko vielä sanoa että tän maan yhtiä rikkauksia on kyllä se, että täällä on niin monipuolista luontoa. On paratiisimaisia hiekkarantoja ja upeita vuoristomaisemia, löytyy niitä elokuvien aavikoita ja vihreetä tasankoo silmänkantamattomiin. Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, et alan tosissani pelkään että en ehdi nähdä ja kokeen kaikkee!

Ilmeisesti Suomenkin uutisiin ylsi tieto Meksikon myrskyistä etenkin Acapulcossa ja se on hämmentävää, kun en ite niistä niinkään paljoo kuullut. Se ehkä kertoo siitä, että täällä on kaikki hyvin tai siis mulla on kaikki hyvin, en joutunu tulvan alle. Toisin kun tosi monet meksikolaiset, jotka on menettänyt koteja ja läheisiä hurrikaanien ja tulvien ansioista. Mutta asia mikä on ihana huomata on, että vaikka ollaan niinkin isossa maassa kun Meksiko jossa on yli 112 miljoonaa ihmistä, ihmiset pitää huolta toisistaan. Täällä on tehty paljon hyväntekeväisyyttä Acapulcon hyväks, mm. koulussa oli keräys missä kerättiin rahaa ja ihmiset toi vessapaperia ja hammasharjoja ja tälläsiä perus tarpeita. Kuitenkin tän Acapulcossa tapahtuneiden takia meijän reissu sinne vähän venähtää myöhemmälle, mutta se on okei!

Tässä pikku hiljaa mun vaihtarivuoden teemabiisiks on alkanut muodostuun radioissa kokoajan soiva Swedish House Mafian Dont you worry child, kuinka huvittavalta se kuulostaakaan. Aina kun on yhtään plääh fiilis tai hetkellisesti tuntuu että mitä ihmettä mä teen täällä (ei kyl onneks kertaakaan silleen pahalaatusesti oo tullut kyseistä fiilistä), niin sit jostain pamahtaa aina soimaan toi äsken mainittu biisi. Eikä siinä kaikki, sillä se soi aina just täydellisellä hetkellä, välillä radiossa, välillä kaupassa, välillä veljet laulaa tai sit vaikka hevosella ratsastaessa. Siinä biisissä lauletaan "Don't you worry don't you worry child, see heaven's gotta plan for you" ja tuntuu et se on just mulle tarkotettu ja muistaa että kaikella on tarkotuksensa, ja sit vaan huokasee onnesta. Okei sanokaa ihan suoraan vaan, jos kuulostan jo ihan hourahtaneelta haha.

last friday night!

Mutta syvällisistä ajatuksista arkeen, viime viikolla koulussa oli siis koeviikko, mikä tarkotti mulle aika rentoja oloja. Kokeet oli lähinnä monivalintatehtäviä, ja se tarkotti sitä et lueskelin niitä sanoja ja katoin et ai joo toi kuulsotaa kivalta sanalta, valitaan A. Okei nyt oon valinnut kolme kertaa A:n joten otetaan kehiin kirjain B! Ja sitä rataa, ja mun kokeet oli tehty noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen lähin aurinkoon pihalle istuskeleen ja odottaan että kaverit tuli kokeesta kaikkensa antaneina. Sateetkin on jo kaikonnut ja miltein joka päivä on on ollut sellasta +30 astetta, mikä on just täydellinen. Ei liian kuuma, eikä liian kylmäkään. Pari päivää sit perustettiin whatsappiin Suomen vaihtareitten ryhmä, jossa on siis meitä suomalaisia vaihtareita ripteltuna ympäri maailmaa. Meillä on ollut ihan mahtavia keskusteluja, ja se on hauskaa kuulla millasta vaihtarielämä on esim etelässä Chiilessä tai toisella puolella maailmaa Australiassa. 

koulussa

Haha mun labratakkii tehtii virhe ja nyt mun nimi on "Emilia Berry Berry Kauppinen" mut me vaa sanotaan Very Berry, sehän mä oon.

Oon jo taidokkaasti kolmatta kertaa kipeenä Meksikossa ja eilen taisin tehä mun nukkumisennätyksen, kun nukahdin koulun jälkeen viideltä ja heräsin seuraavana aamuna kaheksalta. Mun lyhyellä matikalla se tekee sen 15h, not bad! Tänään mulla ois pitänyt olla Rotary tapaaminen, mutta aamun olotilan takia piti siirtää myöhemmälle. Tänään myös oli mun iskän synttärit, jota juhlistettiin pienellä porukalla kotona. Maanantaina oltiin käyty äitin kanssa vähän asioilla, ja olin teetättänyt iskälle synttärilahjaks kuvan meistä, joka otettiin ranchillä ja oli ihanaa yllättää iskä lahjalla. Oon niin onnellinen, kun saan olla täällä kun kotonani (tai siis no täähän on mun koti), mun ei tarvi esittää tekopirteetä jos väsyttää kuoleman paljon ja jos on huono päivä niin ihmiset ymmärtää et haluun olla omissa oloissani. Täytyy vaan hehkuttaa, että oon maailman onnekkain hostperheen suhteen. Ja sanoin tän siks, koska seuraavat kuvat on järkyttävää näkyä, koska ite olin puolikuolleena vuodepotilaana kun kaikki muut näytti hyvältä synttärien kunniaks haha. 

iskän lahja

feliz cumpleaños papá !

Ihmisiä varmasti kiinnostaa kans miten espanjan kanssa rullailee. Noh, sanottaisko et niin ja näin. Lähtötasonahan mulla oli puhdas nolla, eli en ollut opiskellu espanjaa koulussa ollenkaan ennen tänne tuloo. Välillä on päiviä, kun tuntuu että en tuu koskaan oppiin tätä kieltä ja turhauttaa maailman eniten. Nään painajaisia, että mut lähetetään takas Suomeen enkä ees oppinut kieltä, jonka takia tulin tänne. Toisinaan on taas päiviä, kun oon uppoutunu omiin ajatuksiini ja ihmiset mun ympärillä puhuu espanjaa, sit yhtäkkiä havahdun et hei toihan sano tolleen ja sit toi vastas tota, ja oon iha ymmälläni et hei mähän ymmärrän. Myös Spotify -listalle pikku hiljaa alkaa tuleen enemmän ja enemmän espanjankielisiä lauluja ja Facebookissa espanjankieliset tekstit alkaa vähitellen avautuun. Joten kyl tää tästä, hei enhän mä ehkä ookkaan ihan toivoton tapaus! Samalla oon huomannut sen, että suomenkielen sanajärjestykset alkaa kuulostaan ihan idioottimaisilta ja iskä naureskelee mulle, kun lässytän meijän koirille englanniks, mut se johtuu vaan siitä koska suomenkieli tuntuu jotenkin niin tökeröltä et se tarttuu konsonantteineen kaikkineen suuhun hahaa.

tää selfieitten määrä on ylitsevuotamaton haha

Tässä oli taas tällänen Niiliäkin pidempi puheripuli, mutta toivottavasti saitte taas hetkeks purtavaa tästä.   Yritän taas pian tulla kirjotteleen, kun kirjoteltavaa tulee. Oon myös vakavissani harkinnut, että voisin kolmen kuukauden täyttyessä tehä kysymyspostauksen,. Joten jos teillä on kysyttävää, niin antaa palaa iha rohkeesti, kiitos! Nyt meen nukkuun (kyllä, mua väsyttää 15 tunnin yöunienkin jälkeen) ja keräileen voimia huomiseen miltein 12 tuntiseen päivään, heh. 

Tsaukki teille kaikille maukkaille,

pärjäilkää!

Emppu