happy, happier, me

Viime viikon lauantaina mittariin tuli sit tasan kaks kuukautta Meksikossa. Sillon tosissani ajattelin, että oompas tällä kertaa reipas ja rustailen postauksen. Jotenkin tää elämä vaan rullaa niin kovaa vauhtia ja usein kotona elokuvan kattominen tai pelkkä dataaminen tuntuu houkuttelevammalta. Mutta siis asiaan. Aikuisten oikeesti, vieläkään sitä ei tajua että elelen Meksikossa. Vaikka oon kotiutunu täydellisesti ja elämä on täysin rutinoitunu, niin siltikin. Välillä mun päähän hahmottuu maailmankartta ja nään Suomen ja Meksikon, ja tajuun että huhhuh mähän oon oikeesti kaukana kotoo. Erittäin kaukana.

mun vauva kasvaa niin kovaa vauhtia!!

Meksiko, jota rakastan yli kaiken, on yllättänyt mun paremmin kun olisin koskaan osannut edes kuvitella! Lähin tänne ilman mitään ennakkoluuloja ja ajattelin että kyllä Meksiko sitten näyttää millanen se on. Rehellisesti sanottuna en ees tiennyt miltä tää pääkaupunki Mexico City näyttää, ennen kuin pääsin ite perille. Toisaalta oli kyllä mulla pieni käsitys Meksikosta, meinaa se mitä elokuvat kertoo. Eli pelkkää aavikkoo, jonka keskellä pienen pieni kylä, joissa ammuskelua ja huumediilereitä. Ja voin sanoo, että tää on miljoona kertaa parempaa. Joka päivä rakastun tähän maahan enemmän ja enemmän, ja joka päivä tulee enemmän fiilis, että en haluu palata takas kylmään Suomeen. Iso asia mitä rakastan, on nää ihmiset. Kaikkialla ympäröi ystävällisyys ja ennenkaikkea iloisuus. Täällä ihmiset ei paljoo synkistele omissa oloissaan, vaan aina on syy olla ilonen ja nauru raikaa kaikkialla. Vois kuvitella että ajan myötä se alkais ärsyttään, kun kaikki on niin ilosia kokoajan mutta ei todellakaan, päinvastoin! Tuntuu, että siitä saa vaan itelle lisää voimaa ja energiaa jos on yhtään huonompi päivä ja se ilosuus tarttuu tosi nopeesti sitten iteenkin. Tottakai kaikkialla ympäri maailmaa on erilaisia ihmisiä, etten voi sanoo että kaikki meksikolaiset olis just tän tai tän tyyppisiä, hyviä tai pahoja. Samoin kun en suomalaisistakaan, mutta mun iskä täällä opetti mulle, että ei oo olemassa hyviä tai huonoja ihmisiä, vaan erilaisia. Me kaikki ollaan erilaisia. Mutta ei sen diipinpää pohdiskelua tänään, hahaa.

taas uusi ruokakokeiluja, tykkäsin!

mun lempparimies puhuu niin viisaita

Myös tää maisemien upeus saa mut usein kirjaimellisesti haukkoon henkee vielä kahenkin kuukauden jälkeen. Se kaikki upeus mitä nään, toivon et voisin vaan napata mun silmillä kuvan ja painaa sen ikuisesti mun mieleen. Iltasin kun kaheksan aikaan tulee pilkkopimeetä, ei oo mitään kauniimpaa kun noi citylightsit vuorten rinteillä huhhuh. Joku päivä otan niistä kuvan, niin tekin saatte pienen maistiaisen! Ennen kun alan kuulostaan joltain luonnotieteilijältä, niin pakko vielä sanoa että tän maan yhtiä rikkauksia on kyllä se, että täällä on niin monipuolista luontoa. On paratiisimaisia hiekkarantoja ja upeita vuoristomaisemia, löytyy niitä elokuvien aavikoita ja vihreetä tasankoo silmänkantamattomiin. Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, et alan tosissani pelkään että en ehdi nähdä ja kokeen kaikkee!

Ilmeisesti Suomenkin uutisiin ylsi tieto Meksikon myrskyistä etenkin Acapulcossa ja se on hämmentävää, kun en ite niistä niinkään paljoo kuullut. Se ehkä kertoo siitä, että täällä on kaikki hyvin tai siis mulla on kaikki hyvin, en joutunu tulvan alle. Toisin kun tosi monet meksikolaiset, jotka on menettänyt koteja ja läheisiä hurrikaanien ja tulvien ansioista. Mutta asia mikä on ihana huomata on, että vaikka ollaan niinkin isossa maassa kun Meksiko jossa on yli 112 miljoonaa ihmistä, ihmiset pitää huolta toisistaan. Täällä on tehty paljon hyväntekeväisyyttä Acapulcon hyväks, mm. koulussa oli keräys missä kerättiin rahaa ja ihmiset toi vessapaperia ja hammasharjoja ja tälläsiä perus tarpeita. Kuitenkin tän Acapulcossa tapahtuneiden takia meijän reissu sinne vähän venähtää myöhemmälle, mutta se on okei!

Tässä pikku hiljaa mun vaihtarivuoden teemabiisiks on alkanut muodostuun radioissa kokoajan soiva Swedish House Mafian Dont you worry child, kuinka huvittavalta se kuulostaakaan. Aina kun on yhtään plääh fiilis tai hetkellisesti tuntuu että mitä ihmettä mä teen täällä (ei kyl onneks kertaakaan silleen pahalaatusesti oo tullut kyseistä fiilistä), niin sit jostain pamahtaa aina soimaan toi äsken mainittu biisi. Eikä siinä kaikki, sillä se soi aina just täydellisellä hetkellä, välillä radiossa, välillä kaupassa, välillä veljet laulaa tai sit vaikka hevosella ratsastaessa. Siinä biisissä lauletaan "Don't you worry don't you worry child, see heaven's gotta plan for you" ja tuntuu et se on just mulle tarkotettu ja muistaa että kaikella on tarkotuksensa, ja sit vaan huokasee onnesta. Okei sanokaa ihan suoraan vaan, jos kuulostan jo ihan hourahtaneelta haha.

last friday night!

Mutta syvällisistä ajatuksista arkeen, viime viikolla koulussa oli siis koeviikko, mikä tarkotti mulle aika rentoja oloja. Kokeet oli lähinnä monivalintatehtäviä, ja se tarkotti sitä et lueskelin niitä sanoja ja katoin et ai joo toi kuulsotaa kivalta sanalta, valitaan A. Okei nyt oon valinnut kolme kertaa A:n joten otetaan kehiin kirjain B! Ja sitä rataa, ja mun kokeet oli tehty noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen lähin aurinkoon pihalle istuskeleen ja odottaan että kaverit tuli kokeesta kaikkensa antaneina. Sateetkin on jo kaikonnut ja miltein joka päivä on on ollut sellasta +30 astetta, mikä on just täydellinen. Ei liian kuuma, eikä liian kylmäkään. Pari päivää sit perustettiin whatsappiin Suomen vaihtareitten ryhmä, jossa on siis meitä suomalaisia vaihtareita ripteltuna ympäri maailmaa. Meillä on ollut ihan mahtavia keskusteluja, ja se on hauskaa kuulla millasta vaihtarielämä on esim etelässä Chiilessä tai toisella puolella maailmaa Australiassa. 

koulussa

Haha mun labratakkii tehtii virhe ja nyt mun nimi on "Emilia Berry Berry Kauppinen" mut me vaa sanotaan Very Berry, sehän mä oon.

Oon jo taidokkaasti kolmatta kertaa kipeenä Meksikossa ja eilen taisin tehä mun nukkumisennätyksen, kun nukahdin koulun jälkeen viideltä ja heräsin seuraavana aamuna kaheksalta. Mun lyhyellä matikalla se tekee sen 15h, not bad! Tänään mulla ois pitänyt olla Rotary tapaaminen, mutta aamun olotilan takia piti siirtää myöhemmälle. Tänään myös oli mun iskän synttärit, jota juhlistettiin pienellä porukalla kotona. Maanantaina oltiin käyty äitin kanssa vähän asioilla, ja olin teetättänyt iskälle synttärilahjaks kuvan meistä, joka otettiin ranchillä ja oli ihanaa yllättää iskä lahjalla. Oon niin onnellinen, kun saan olla täällä kun kotonani (tai siis no täähän on mun koti), mun ei tarvi esittää tekopirteetä jos väsyttää kuoleman paljon ja jos on huono päivä niin ihmiset ymmärtää et haluun olla omissa oloissani. Täytyy vaan hehkuttaa, että oon maailman onnekkain hostperheen suhteen. Ja sanoin tän siks, koska seuraavat kuvat on järkyttävää näkyä, koska ite olin puolikuolleena vuodepotilaana kun kaikki muut näytti hyvältä synttärien kunniaks haha. 

iskän lahja

feliz cumpleaños papá !

Ihmisiä varmasti kiinnostaa kans miten espanjan kanssa rullailee. Noh, sanottaisko et niin ja näin. Lähtötasonahan mulla oli puhdas nolla, eli en ollut opiskellu espanjaa koulussa ollenkaan ennen tänne tuloo. Välillä on päiviä, kun tuntuu että en tuu koskaan oppiin tätä kieltä ja turhauttaa maailman eniten. Nään painajaisia, että mut lähetetään takas Suomeen enkä ees oppinut kieltä, jonka takia tulin tänne. Toisinaan on taas päiviä, kun oon uppoutunu omiin ajatuksiini ja ihmiset mun ympärillä puhuu espanjaa, sit yhtäkkiä havahdun et hei toihan sano tolleen ja sit toi vastas tota, ja oon iha ymmälläni et hei mähän ymmärrän. Myös Spotify -listalle pikku hiljaa alkaa tuleen enemmän ja enemmän espanjankielisiä lauluja ja Facebookissa espanjankieliset tekstit alkaa vähitellen avautuun. Joten kyl tää tästä, hei enhän mä ehkä ookkaan ihan toivoton tapaus! Samalla oon huomannut sen, että suomenkielen sanajärjestykset alkaa kuulostaan ihan idioottimaisilta ja iskä naureskelee mulle, kun lässytän meijän koirille englanniks, mut se johtuu vaan siitä koska suomenkieli tuntuu jotenkin niin tökeröltä et se tarttuu konsonantteineen kaikkineen suuhun hahaa.

tää selfieitten määrä on ylitsevuotamaton haha

Tässä oli taas tällänen Niiliäkin pidempi puheripuli, mutta toivottavasti saitte taas hetkeks purtavaa tästä.   Yritän taas pian tulla kirjotteleen, kun kirjoteltavaa tulee. Oon myös vakavissani harkinnut, että voisin kolmen kuukauden täyttyessä tehä kysymyspostauksen,. Joten jos teillä on kysyttävää, niin antaa palaa iha rohkeesti, kiitos! Nyt meen nukkuun (kyllä, mua väsyttää 15 tunnin yöunienkin jälkeen) ja keräileen voimia huomiseen miltein 12 tuntiseen päivään, heh. 

Tsaukki teille kaikille maukkaille,

pärjäilkää!

Emppu