kotona jälleen

Heippa! Täällä kirjottelee onnellisesti kotiutunut 5 päivää vajaa täysi-ikäinen nainen. Eli muutosta on nyt selvitty ja tällä hetkellä asustelen taas ensimmäisessä perheessä ja olo on älyttömän onnellinen. Koko perjantai ilta tuli vaan hymyiltyä idioottimaisesti ja olin kun ilonen lapsi karkkikaupassa ku aina vähät väliä hihkasin että jee oon kotona taas. Iskäkään ei pystynyt olla hokematta, että kuinka ihanaa on että ne sai mut takas kotiin. Tuntuu ihan kun en olis koskaan lähtenytkään.

ja tossa ei ollut vielä kaikki… mitenköhän selviydyn Suomeen

Vaikka nyt ollaankin onnellisesti taas kotona, niin ei se vaihtaminenkaan niin helppoa ollu. Olin koko päivän ennen muutto jotenkin ihan sekasin. Kun olin pakkailemassa viimesiä tavaroita minuutteja ennen kun ensimmäinen perhe tuli hakeen mut, äiti tuli mun huoneeseen lahjapaketti kädessä, anto halin ja samalla sekunnilla oli kyynelkanavat auki molemmilla. Sain niiltä paketin, jossa oli ihana kaulahuivi ja kaulakoru. Ja sit oltiinkin jo pian autossa matkalla kotiin. Mulla tuli mun kaveri auttaan mun kamojen tyhjentämisessä ja ei oo tavaroiden paikalleen laittaminen ollu koskaan niin hauskaa! Kun oltiin valmiit, niin mentiin kaikki yhessä syömään tacoja samaan ravintolaan mihinkä mentiin mun ensimmäisenä iltana näiden kanssa noin 7kk sitten. Ja ajatus "ei että kuin onnellinen oon" pyöri lakkaamatta mielessä.

vaihto-oppilas Kauppinen

oikeasti orja

Lauantai aamuna lähettiin aikasemmin kun laki sallii Rotary tapahtumaan. Oli ensimmäinen kerta, kun pääsin näkeen Meksiko Cityy sieltä lintuperpektiivistä, kun oltiin 25 kerroksen korkeudessa. Ja oli kyllä aika upeen näköstä! Aamun ensimmäisen "session" ja tylsyys kuolema risti nolla -pelien jälkeen lähettiin veljen ja tän mun perheen edellisen vaihtarin kanssa seikkaileen keskustaan. Käytiin pyörimässä ostarilla tappamassa aikaa ja se on vaan niin hauskaa liikkua ton mun nuorimman veljen kanssa, koska se on yks Duracell pupu. Kun astuu kauppaan, niin se on jo juttelemassa myyjien kanssa.  Kun vanhemmatkin oli saaneet tarpeeks isumisesta, me tehtiin katoamistemppu ja lähettiin kaikki yhessä elokuviin. Voin sanoo, että älkää menkö kattoon uusinta 300. Maailman järkyttävin elokuva!

voiko tätä kaupunkia olla rakastamatta?

Kävästiin pikasella iltakävelyllä koirien kanssa, kun mentiin kattoon minne Meike, mun saksalainen serkku, muutti. Ja ihana yllätys oli huomata, että se asuu vaan 12 min kävelymatkan päässä, eli miltein kun naapuri! Illalla vaikka olinkin jo kuoleman väsyny, lähin kaverille illanistujaisiin kattoon kun meksikolaiset oli nyrkeilemässä Las Vegasissa. Näin taas pitkästä aikaa mun kavereita vanhasta koulusta ja vaikka olinkin nukahtaa pystyyn, niin oli huippu kivaa. Tänään on dormingo eli meksikolaisten tapa kutsu sunnuntaita eli domingoa. Se tarkottaa siis nukkumissunnuntaita ja en kyllä pistä pahakseni.

Mä oon takasin kotona ja en vois

olla onnellisempi, wihii!

Julia