maanantai 19. elokuuta 2013

Mexico, my love

Eilen tuli neljä viikkoo täyteen Meksikossa (ja keskiviikkona 21. kasassa tasan 1kk
mitä vitsii), en tajuu mihinkä tää aika on hujahtanu! Elämä alkaa pikku hiljaa
rutinoituun, ehkä mä kohta tajuan että asun Meksikossa hahaa. Mieluusti myös tottuisin
jo noihin aamuherätyksiin.. Joka päivä ymmärrän aina enemmän ja enemmän espanjaa,
mutta ei se silti sieltä noin vaan tulla tupsahda. Nykyään ymmärrän keskustelut silleen
pääpiirteittäin, et tiiän mistä puhutaan, toisin kun kuukausi sitten kun en ymmärtänyt
sanaakaan. Tosin, tää on paljon turhauttavampaa, kun tiiän mistä puhutaan, mutta en
ymmärrä mitä ihmiset sanoo. Mutta ei se mitään, en luovuta! Onneks mun perhe on
ihanan ymmärtäväinen, eikä odota multa mitään kielenoppimisihmeitä.

kaverit opettaa espanjaa

luulin et olin ruskettunu
Vaikka Meksikosta en vielä tunne lähellekkään puoliakaan, niin on tässä kuukaudessa
kerennyt jo jotakin oppiin ja kokeen. Jotta ymmärtäisitte paremmin mun elämää
täällä mun uudessa rakkaassa kotimaassa, niin ajattelin vähän listaa tyypillisiä asioita
Meksikon arjesta, mikä näille on normaalia mutta mua itteeni hämmästytti aluks.
Chek it out!

1. Kengät jalassa sisällä
Ensimmäisenä iltana kun tulin kotiin ja astuttiin sisään ovesta, niin ihmettelin että
miten ihmiset ei riisunu kenkiä eteiseen, vaan paineli sisään niinkun mitään ei olis
tapahtunutkaan. Hetken ihmettelyn ja pienen keskustelun jälkeen selkis, että täällä
ollaan aina sisällä kengät jalassa. Luulin, että vaan Jenkeissä haha. Nyt mulla on
sellaset kotitohvelit, jotka vaihdan jalkaan aina kun pääsen kotiin, enkä vois enää
kuvitella kulkevani sukkasillani kotona (vaikka kodinhoitaja siivookin lattiat
useemman kerran viikossa).

veikka nukahti mun sänkyyn


2. Limeä ja tortilloja
Kyllä, siis nää meksikolaiset pistää limee ihan kaikkialle. Aina ravintolassa mitä sä
ootkaan syömässä, niin tarjoilija tuo lautasellisen puolikkaita limejä joista puristetaan
mehut ruokaan. Toinen on tortillat. Suomalaiselle kun sanoo tortillat, niin tulee ehkä
mieleen ekana se meijän tapa syödä "tortilloja" (salaattia, kurkkua, paprikaa, tomaattia
jne käärittynä tortillalättyyn), mutta täällä ne on ihan vaan lämmitettyjä tortillalättyjä,
jotka ajaa niinkun leivän asemaa ruualla. Ja lätyissä on huomattava ero, kun vertaa näihin
mitä täällä syödään, kun mitä Suomesta ostetaan Citymarketin hyllyltä hahaa.
Tortilla + lasi kokista = NAM.



3. Tervehtiminen
Meinasin unohtaa tän, koska oon jo niin tottunut tähän, mutta siis poskipusut! Oi että.
Tää on yks isoimpia asioita, mitä rakastan Meksikossa. Suomessa kun pamahdetaan
paikalle, niin yleensä sanotaan vaan moi. Virallisissa tapauksissa kätellään ja läheisiä ihmisiä
halataan. Meksikossa ei tervehdittäessä ihmisiä niinkään luokitella, vaan olipa ihminen
sitten sun paraskaveri, veljen kaveri, tuntematon uus ihminen tai vaikkapa koulun rehtori,
niin tavatessa annetaan poskipusu oikeelle poskelle ja saatetaan halata. TAIKKA jos
kyseessä on mun isoäiti, niin halataan 2 min jonka aikana vaihdetaan 4 poskipusua ja
kerrotaan kuinka ihana on nähdä taas. Anyways, rakastan sitä tapaa! Mua naurattaa
nyt jo ajaus siitä, miten käy kun oon takas Suomessa ja ihmiset pitää mua jonain julkisena
ahdistelijana jos täkäläinen tervehdystapa jää päälle.

puppy näyttää vähän mallia
4. Liikenne
Huhhuh. Meksikon liikenettä voi kuvata yhdellä sanalla, päätöntä. Kun mun iskä ja veljet
tuli maaohjelman jälkeen hakeen mua hotellilta, ensimmäisellä automatkalla iskä sano jo
"We Mexicans drive like maniacs" ja tosiaan niinhän ne tekee. Mutta sepä ei haittaa, koska
rakastan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihmiset kaahaa, tunkee joka väliin eikä niinkään
välitä nopeusrajotuksista. Täällä pääkaupunkiseudulla ruuhkassa autojen torvet soi kuorona
ja käsimerkit heiluu. Ja kun on ruuhka, niin se tosiaan on ruuhka. Ja ruuhakalla en tarkota 5
min jonoo Hämeenkadulla. Meillä o myös täällä erillinen maksullinen highway, joka menee
normaalin tien yläpuolella ja sielä ei oo läheskään niin paljon autoja, kun alhaalla. Siten pääsee
kaupungin sykkeeseen hujauksessa. Täällä on myös paljon erilaisia vempeleitä "julkisina
kulkuneuvoina", mut niihin en oo vielä tutustunut. Metroo käyttää joka päivä se 5 miljoonaa
ihmistä. Melkein Suomen väkimäärän verran, että juuh elikkäs. Ja täällä saa 15-vuotiaana
alkaa ajaan autoo vanhempien kanssa ja 16-vuotiaana saa kortin. Tai sit vaan vedetään kortitta.



kotikatu
5. Koulu
Ensimmäinen asia mikä mua hämmensi koulussa oli, että oppiaineita on paljon, mutta kirjaa
käytetään noin kolmessa aineessa, muuten pelkästään vihkoja. On myös vähän sellanen back
to the basics -fiilis, kun koulupäivä vietetään kokoajan oman luokan kanssa samassa luokassa,
opettaja vaan vaihtuu joka tunnin jälkeen, ihan niinkun ala-asteella. Kouluta ei myöskään saa
mitään, eli kaikki pitää ostaa itse: koulutarvikkeet, ruoka, jopa laboratiorioissa käytettävät
kemistitakit hahaa. Tosin, koululla on ruokala, mistä voi ostaa erilaisia meksikolaisia ruokia,
hedelmiä, hamppareita ja vastaavia. Ja kantiinista saa karkkia, simpsiä ja limpparia. Kaikki
alle 2€. Monet myös tuo eväät kotoo t. 10 nutella leipää viikossa syövä koululainen. Täällä
on kahden tyyppisiä kouluja: julkisia jotka on siis ilmasia ja opetustaso sen mukasta, ja sit on
yksityisiä (missä mä oon), mistä vanhemmat maksaa ja opetuskin on parempaa.


uskolline tulkki Darinka <3

ruokalan antimia, nam



Eikä siinä vielä kaikki!
Mm. Paikallisesta radiosta kuulee välillä The Rasmusta ja ekana päivänä multa kysyttiin
tiiänkö Dudesonit. Enköhän mä haha. Angry Birdsiä on KAIKKIALLA, ja kukaan ei tiiä,
että se on Suomesta. Tuoreita hedelmiä ah, on mangoo, vesimeloonii, banaania, omenoita,
persikoita ja kaikkia muita taivaallisia hedelmiä, joidenka nimiä en ees tiiä! Chiliä on kaikkialla,
mm karkeissa. On chilitikkareita, chilijauheita, chilikuorutuksia oih ihan kaikkee.
Ihmiset on aina myöhässä ja kaikkialle liikutaan autolla. Ihmiset on aina ilosia ja tosi
hymyileväisiä. Täällä ei paljoo oo tullu vastaan mitään "awkwardeja katsekontakteja",
koska jos sä katot jotain ja se kattoo sua, niin sit vaan hymyillään toisille ja tulee hyvä
mieli. Lisäks Meksikossa kaikki on isompaa, kuten pari postausta sitten olleista Cola
pulloistakin näkee haha. Tässä meijän lähellä on sellanen jättiläismäinen kauppa, käyttäisin
suomeks ilmausta tukku tai joku vastaava, koska sieltä saa mitä vaan ihan järettömissä
pakkauksissa jätti koossa. Jos jatketaan Cola esimerkillä, niin sieltä mm. saa 20L
pakkauksen Cocista etc.

veljiä aina naurattaa, kun mun pitää ottaa kuva kaikesta. No onhan tääkin nyt tärkee kuva, eiksvaa?

veikka ja meijän viikon ostokset
Tässä jonkin verran asioita, joita on kuukaudessa huomannut ja paljon uutta on varmasti
vielä edessä. Meksiko jaksaa aina yllättää mut!

Eilen juhlistettiin japanilaisessa ravintolassa mun nuorimman veljen synttäreitä , joka täytti
tänään 13 vuotta.  Tuli sit syötyä ekaa kertaa elämässä shushia ja no hmm. Kylhän se alas
meni, mut ei se mun lemppari ruokaa ainakaan näin ensi-istumalta ollu. Samalla sain kutsun
mun tädiltä, että jos kiinnostaa niin talvella oon tervetullut niitten mukaan JENKKEIHIN
viikon LASKETTELU REISSUUN. Mun pitää hoitaa vaan lupa ja lennot, muuten he lupas
kustantaa kaiken. Kelpaa! Mutta kattellaan lähempänä, en saa liikaa vielä innostua.

Mun suunnitelmista sen verran, että alku viikko menee näillä näkymin koulussa ahkeroiden.
Torstaina ollaan suuntaamassa wingseille tyttöjen kanssa ja perjantaina suunnitelmissa
shoppailua! (Vihdoin!) Lauantaina on mun piirin 4170 ensi tapaaminen Mexico Cityssä jee,
ja matkakaan ei oo liian pitkä haha! Ollaan Saran kanssa onnekkaita, kun ollaan samassa
piirissä. Se tarkottaa, et nähään lauantaina ja pääsee tai joutuu puhuun suomee kuukauden
tauon jälkeen. Hahaa tuntuu varmaan oudolta!


synttärisankari

onneks onnenkeksit tuntee mut paremmin kun mikään muu!
Täällä kaikki rullaa mallillaan. Elämä maistuu ja mitään en muuttais, paitsi voisin
muurata mun ikkunan umpeen, etten näkis noita lentokoneita jotka nousee ilmaan ja
lähtee kauas pois. Lentokoneet on jees, mut nykyään ne muistuttaa mua vaan siitä, että
joku kaunis surullinen päivä mun pitää lähtee täältä ja palata takas Suomeen. Mutta on tässä
vielä 10 kk aikaa nauttia ja kerätä sylillinen muistoja, joten eipäs murehdita turhia!



tänä aamuna kouluun lähössä

Hellurei ja hellät tunteet,
Emppu




4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista liettavaa. Jatka samaan tahtiin kun kerkiät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kuulla:) Ja joo, parhaani mukaan yritän!

      Poista
  2. Mua naurattaa nyt jo ajaus siitä, miten käy kun oon takas Suomessa ja ihmiset pitää mua jonain julkisena ahdistelijana jos täkäläinen tervehdystapa jää päälle. -> Miks musta tuntuu, et mä oon varmaan ollu Meksikolainen edellisessä elämässäni? Älä huoli muru! ;D Ollaan yhdessä niitä hulluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha söpö Vivi, joo ehkä sä oot ollu mut se on vaan hyvä asia :) Voidaan ainaki sit toisiamme poskipusutella kun nähään, jos mä muut osaisin jättää rauhaan :p oot rakas <3

      Poista