sunnuntai 23. helmikuuta 2014

salamit, muutto ja mielialat

Ja vähän muutakin..


 Eli heipat kaikille täältä ihanan aurinkoisesta Meksikosta. Päivien keskilämpötila on alkanut pysyyn siellä yli 25 asteen paikkeilla (joka tarkottaa paljon katolla auringon ottoo) ja elämä rullailee päivä kerrallaan eteenpäin. Voi kumpa se voisikin lopettaa rullaamisensa ja pysähtyä edes hetkiseks. Perjantaina tuli täyteen 7kk Meksikossa ja se vaan ei tunnu siltä lähellekkään. En voi edes ymmärtää, että mihinkä se aika on silleen kadonnu! Lentoliputkin on nyt varattu, eli takasin Suomeen ollaan tulossa 18.7. Päivä tohon päivämäärään en haluu laskea vaan haluun nauttia nyt täysiä tästä ajasta mikä mulla on jäljellä.

Mitään järkyttävän suuria asioita täällä ei oo tapahtunut. Sellasta normaalia (ja kiireistä) elämää on tullut vieteltyä. Ystävänpäiväkin tuli ja meni aikoja sitten ja se oli täällä kyllä aika iso juttu. Itseasiassa täällä se on rakkauden päivä, eli sitä vaaleenpunasen tilpehöörin ja ruusujen kauppaamista joka nurkan takana sai nähdä kiitettävästi. Ite en oo koskaan ollut mikään ystävänpäivän ylin ystävä (lue: vihaan sitä). En siks, että olisin jonkin sortin ihmisvihaaja, ei, vaan päinvastoin. En ymmärrä miks pitää olla yks päivä kun halitaan kaikkia ja kerrotaan kuinka niitä rakastetaan, mun mielestä se on tosi teennäistä. Meillä pitäis olla ystävänpäivä jokapäivä! Onneks en oo yksin tän asian kanssa, vaan mun yks parhaista kavereista täällä vihaa ystävänpäivää enemmän kun mä (jos se on edes mahollista), joten tuli sit skipattua tää kyseinen päivä mukavasti niillä kattellen huippu leffoja.


koulussa ollaan hyvin keskitytty tähän ruuan syömiseen, yks päivä korealaiset oli tehnyt korealaista ruokaa NAMSKIS

ja viime perjantaina vietettiin feikki synttäreitä ja syötiin kakkua TUPLA NAMSKIS

Ehkä toi postauksen otsikko hämmentää hitusen, joten voisin ystävällisesti avartaa sitä hiukan. Kaikki varmasti tietää, että tällä hetkellä on käynnissä Olympialaiset, tarkemmin siis talvi Olympialaiset. Täällä se tietenkään ihmisiä ei paljoa oo hetkauttanut, koska ainoo kylmään viittaava asia  täällä on jäätelö, talviurheilusta ei tietookaan. Esimerkiks kun kattelin telkkarista curlingia, niin iskä tuli viereen suu auki ihmetteleen, että mikä ihmeen laji tää on mitä noi tekee mikä tässä on idea ja sitä rataa. Vaikka lunta ja kylmää en kaipaakkaan, niin kyllä se leijonasydän sykkii, vaikka sitten oltaiskin maapallon toisella puolella. Meijän suomalaisten vaihtareiden kanssa pidettiin ahkerasti omaa kisastudioo watsapin välityksellä ja pelejä on heräiltiin kattoon aamuyöstä. Pelejen kattelusta astetta hauskempaa teki espanjankielinen selostus. Siellä oli pelailemassa Tiimu Salamit ja kumppanit, Mätä iski hienoja maaleja ja Rhääsk oli loistava maalivahti. Vaikka sitä kultamitalia ei tullutkaan, niin eihän se 3. sijakaan huono oo ja pääasia että Ruotsi ei voittanu!

Sellasia uutisia myös, että mulla on viikon päästä muutto edessä! Yksin en kuitenkaan oo muuttamassa, vaan me vaihdetaan mun nykyisen perheen kanssa kotia. Muutetaan isompaan taloon ja plussaa on vielä se, että se ei oo pahan kävelymatkan päässä mun ensimmäisestä perheestä. Nyt kun oon taas innostunut lenkkeileen täällä vapaapäivinä, niin hokasin että se on loistava lenkki, kun juoksen talosta 1 taloon 2 moikkaan ihmisiä ja juomaan vettä ja sit takasin taloon 1. Tää tuleva talo on ollut asumattomana monia vuosia joten tällä hetkellä se on järkytävässä kunnossa. Ens viikon siellä tulee riehuun työmiehiä ja sen jälkeen muutetaan sinne. Käytiin ottaan kuvia, että miltä siellä näyttää nyt niin voi tehä ennen ja jälkeen -kuvat. Täähän on kun olis jossain TV-ohjelmassa! Kerkeen asuun noin viikon siellä uudessa talossa ja sit onkin jo perheiden vaihto kaikilla vaihtareilla edessä. Mä kumminkaan en joudu/pääse tutustuun taas uusiin ihmisiin ja totutteleen eri tyyppiseen elämäntapaan, vaan oon lähes varmasti suuntaamassa takasin mun ensimmäisen perheen luo.

pieni kurkistus uuteen taloon, kuvia sieltä myöhemmin sit kun se on rempattu



koirien ystävä Julia
yks aamu lenkillä otin vähän kuvia mun nykyisestä asunalueesta, teretulmast mun lenkkimaisemiin!


Perheen vaihdon ja kaiken muunkin suhteen ajatukset heittelee vuoristorataa. Vähitellen näihin mielialan vaihteluihin on tottunut ja sen on oppinut tunnistaan. Se on vaan käsittämätönä, miten joku päivä ei tekis mieli tehä mitään, edes nousta sängystä, ja tuntuu vaan että kaikki on päin prinkkalaa ja turhauttaa enemmän kun koskaan. Sitte on taas päiviä kun hymyilee vaan koko päivän, kun kaikki on niin ihanaa ja rakastaa elämää. On päiviä kun tuntuu, että espanjasta ei vaan tuu mitään ja tekis mieli heittäytyä lattialle itku-potku-raivarin syövereihin. Ja sit toisaalta on taas päiviä, kun ymmärtää kaiken mitä ihmiset puhuu ja espanja tulee tosi sulavasti ulos. Se vaan ei oo helppoa olla vaihtari, mutta niiiiin sen arvosta. Ja en sano, että olis parempi jos noita huonoja päivä ei tulis koskaan,  koska niiden myötä on oppinut arvostaan noita mahtavaa mahtavampiakin päiviä ja ottaan kaiken ilon niistä irti. Loppupeleissä nehän on ne päivät, joita mieluiten muistelee sit Suomessa.

"Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be"

Kenenkään Rotari vaihtovuosi ei oo samanlainen, mutta musta tuntuu että mulla on vielä jotenkin astetta enemmän erilaisempi. Mun hostaava klubi ei täällä niinkään oo mun kanssa tekemisissä, kun taas toiset juoksee kokouksiin miltein kerran viikossa ja tekee kaikenlaista Rotareiden kanssa. Mulla molemmissa perheissä on isät Rotareita, mut silti oon vähän tällänen unohdettu erakko. En sano sillä, että se mua niin harmittais, hyvinhän tässä on pärjätty. Kumminkin nyt tuli pieni käännös kelkkaan sillä oon viettäny loistavaa Rotary -viikkoo. Eilen oltiin mun nykysen iskän klubin järjestämässä teatteritapahtumassa miltein koko päivä. Tänään aamulla heräsin aikasin kun mun ensimmäinen perhe tuli hakeen mut, ja mentiin kolmen klubin yhteiselle aamiaiselle joka päätty seremoniaan jossa juhlittiin kun Rotarit täytti vuosia. Sen jälkeen sit vietin loppu päivän mun ensimmäisen perheen kanssa, jonne tuun sit muuttaan pian. Ihana päivä, ihana perhe ja etenkin maailman ihanin mun vauva! Siis koira. Ja kaiken lisäks vielä, tiistaina meillä on jälleen piirin tapaaminen, missä tulee näkeen kaikkia vaihtareita!


mun on aina pitänyt kertoo, että mä oon Beatlesin viides jäsen

hyväntekeväisyys teatteritapahtuma katulapsien hyväks

ja tän päivänen Rotary tapahtuma, sisko Taiwanista äiti ja iskä

meijän maailman komein pikkuveli

ja tänään kun vietin päivän mun ensimmäisen ja samalla tulevan perheen kanssa, näin pitkästä aikaa meijän koiria

ja iloisin jälleen näkeminen oli mun vauvan kanssa, joka ei enää ookkaan ihan niin vauva!
Ihana elämä, ihana Meksiko
Julia





6 kommenttia:

  1. Nuo mustat korkeat nilkkurit on aivan upeat! Mä en varmaan ikinä osais kävellä tuommosilla, en oo oikein vieläkään oppinut kävelemään korkeilla koroilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon, mä oon ihan rakastunut noihin!! Älyttömän mukavat ja tukevat joten helppo kävellä :) Ei huolta, mäkään en jonkin aikaa sitten vielä osannut mutta kun rakastan korkkareita nii paljon ni pakko oli reenaa, hih!

      Poista
  2. Sulla on tosi vaaleet hiukset nykyään! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin huomattu :) Pari viikkoo sitten värjäsin kotona hiuksia ja nyt ne on tasasen väriset ja myös jonkin verran vaaleemmat! Mites on, tykkäättekö?

      Poista
  3. Pitäny jo aikasemmin kommentoida ei mulla siis mitään erityistä, mutta ihan huippu blogi, ihania kuvia ja kaunis iloinen tyttö olet! Ihanan näköstä siellä kans ai että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ihana ihana kommentti! Piristit niin mun päivän, kiitos tästä ihanainen :)

      Poista