perjantai 13. joulukuuta 2013

moving time

Terkut täältä mun tyhjillään olevasta huoneesta matkalaukkujen keskeltä. Noin kahen tunnin kuluttua olis siis suunnitelmissa heittää kamata autoon ja muuttaa uuteen perheeseen. Fiilikset? Kertoisin, jos tietäisin.


Tää tuntuu jotenkin niin älyttömän oudolta.  Oon surullinen, koska tavallaan yks vaihe mun vaihtovuodesta on päättymässä näillä hetkillä. Mulla on ollut niin täydelliset ensimmäiset neljä kuukautta mun perheen kanssa, että mietityttää tuunko ikinään sopeutuun mun uuteen perheeseen niiku sopeuduin tänne. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta mua vähän jännittää koska oon mun koko elämäni ollut se talon ainoo tyttö, se prinsessa ja nyt tuun jakaan sen paikan isosiskon kanssa.  Ja aluks tulee varmasti oleen outoo yrittää elää normaalia arkee ihan uusien ihmisten kanssa uudessa kodissa, jossa on ihan uudet tavat ja käytännöt. Unohtamatta sitä, että kaiken tän muutokse keskellä oon sanomassa hyvästejä kavereille koulussa.

Mutta tosta kaikesta huolimatta oon samaan aikaan innoissani, koska on hienoo päästä kokeen jotakin uutta ja saada vaihtelua jo rutinoituneeseen elämään. Tuun oppiin espanjan kieltä paremmin (koska tässä perheessä ei puhuta yhtään englantia) ja uskon, että mulla tulee oleen monia ikimuistosia hetkiä mun isosiskon kanssa. Itseasiassa heti huomenna ollaan jo suuntaamassa siskon ja sen kavereiden kanssa Cuernavaca nimiseen kaupunkiin, joka on noin 3h ajomatkan päässä täältä. Jotenkin tunnen, että tää on yhtiä sellasista elämän haasteista, että mun pitää ottaa vaan itteeni niskasta kiinni ja osottaa ihmisille, ja ennen kaikkee ittelleni, et mä pystyn mihin vaan. Ja mä oon valmis tähän haasteeseen.

Myös uuden koulun myötä tuun tapaan uusia ihmisiä ja saamaan lisää kavereita. Voin vaan sanoo, että mulla on ollut maailman parhain tuuri näiden perheiden suhteen. Vaikka en mun tulevaa perhettä vielä niin hyvin tunnekaan, niin tiiän että ne on mahtavia ja erittäin sydämellisiä ihmisiä. Mun ensimmäisestä perheestä ei varmaan tarvitse edes mainitakkaan mitään, koska kaikki sen tietää että nää on mahtavinta porukkaa koskaan ja nää tulee aina oleen kun oma perhe mulle. Tai siis enempää herkistelemättä, nää on mun oma perhe, isovanhemmista serkkujen kautta koiriin asti.

eilisen pakkausfiilikset

ja nyt valmiina lähtöön
Mutta tässä tälläset pikapäivitykset! Mulla kaikki vallan mainiosti, nyt vaan suomalainen sisu rinnassa kohtaan Meksikon tuomio haasteita. Enää pitää pakata kone ja sit kaikki on valmista. Pitäkääs mulle peukkuja!

Lämpimin jouluterkuin,
Emppu


4 kommenttia:

  1. sun blogi on aivan huippu ! oon seuraillu sun vaihtarivuotta ihan alusta alkaen :) ois mahtavaa et sitte joskus ku tuut suomee takasin ni voisit tehä kysymyspostauksen :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ihana kuulla! Joo oon miettinyt samaa, eli ei hätää sellanen tulee sitten kun sen aika tulee:)

      Poista
  2. Kerro, kerro uudesta perheestä ja koulusta!!! <3 M.

    VastaaPoista