torstai 13. kesäkuuta 2013

38

Tsaukki! Tuossa äskettäin poksahti 50 päivää lähtöön. Silloin jo ajattelin, että olisi aika taas 
päivitellä blogia. Kun 40 tuli mittariin, asia oli taas mielessä. Tänään kun Marian kanssa 
päivitettiin meidän kuollutta blogia, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni tämänkin asian taholla.
Oon tietosesti ollut täällä hiljaa ja välttänyt "turhia" päivittelyjä, joilla ei ole mitään yhtyettä
mun vaihtovuoteen. Anyways en oo unohtanut blogia ja edelleen se Meksiko häämöttää edessä!
Tässä vähitellen on alkanut iskemään paniikki, kun aika kuluu niin nopeasti ja on vielä niin
paljon tehtävää ja hoidettavaa ennen lähtöä. Pientä stressiä ei helpota se, että vieläkään en
ole kuullut mitään tulevista perheistä, kaupungista, koulusta tai muistakaan. Monet ihmiset
ovat ihmetelleet ja naureskelleet, että eikö mua pelota vai oonko mä hullu. En allekirjottais
kumpaakaan, tai ehkä vähän jälkimmäisen. Turha tässä mitään on pelätä, täysillä vaan kohti 
tuntematonta seikkailunhalu rinnassa! Ja kaiken lisäksi mulla on kotona loistavat 
tukijoukot, joidenka ansiosta en oo yksinäni näiden lähtövalmisteluiden kanssa.


Vaikka paljon on vielä tekemättä, niin voin olla melko rauhallisin mielin, sillä oon saanut 
jo osan asioista hoidettua. Vähitellen tuliaiset Meksikoon alkaa kerääntymään ja pinssit
mulla on jo kasassa. Siis mitkä ihmeen pinssit? Lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä, kun
mun lähettäjäjärjestö on Rotary, niin se on se juttu, että vaihtareilla on edustustakit (kullakin
 maalla oman värisensä). Kun meillä on ne takit, niin me vaihdellaan toisten vaihtareiden
kanssa pinssejä ja kerätään niitä meidän takkeihin. Vaihdon jälkeen se takki näyttää lievästi
sanottuna joulukuuselta, mutta on varmasti täynnä kultaakin kalliimpia muistoja! Mutta kuten
sanoin, sopivasti on vielä tehtävissä, joten tsemppiä tsemppiä.


Tälläset ostin Lahden koulutuspäivästä. Toi huppari on ah niin täydellinen!

Tässä tällaiset pikaiset päivitykset! Päivä päivältä Meksiko vaan lähestyy,
eikä sitä vieläkään ole täysin tajunnut. Luulen, että sen tajuaa vasta h-hetkellä
lentokentällä, että se on menoo nyt.. Kuitenkin odotan enemmän kun innoissani 
mun hyppyä uuteen & tuntemattomaan! Ja oon onnekas, kun mulla on niin paljon
vaihtoon lähteviä kavereita, joiden kanssa voi purkaa näitä sekaisia tuntemuksia.

Kesämaisemaa eilisestä mökkireissusta


Nyt yritän nauttia Suomen kesästä, ruskettua paljon (jotten kärähdä heti ensitöikseni 
Meksikossa), nähdä rakkaita ihmisiä ja olla miettimättä liikaa turhia asioita! Espanjankin 
opiskelu voisi olla hyödyksi! Toivottavasti kuuluillaan enskerralla esim. perhetietojen merkeissä.

Jauskis,
Emppu

2 kommenttia:

  1. moi! tosi kiva tää sun blogi! ootan innolla, että pääsen lukee sun elämästä siellä meksikossa :) tuun muuten tykkiin sitten vaihdon jälkeen, että nähdään varmaan sitten koulussa :D

    http://nelliplusfrance.blogspot.fi/

    VastaaPoista