maanantai 24. kesäkuuta 2013

27

Huhhuh. Kuten viimeks toivoin, että ensi kerralla oltaisiin perhetietojen merkeissä,
niin onnellisesti voin sanoo, että niin ollaankin! Ja kyllähän niitä pitkään odotettiinkin!
Aina sanotaan, että kun jotain vähiten odottaa niin silloin se sit tapahtuu. Niihän siinä
tietenkin piti käydä.

Tasan viikko sitten olin kävelemässä normaalisti kaupungilla ja puhelimen viimesillä
akun rippeillä näpräilin kaikkea turhaa. Sit pamahti yläkulmaan ilmotus uudesta sähköpostista,
jossa lukee Meksiko. Sekosin vaan täysin ja kädet täristen yritin avata sen sähköpostin. Luin
kaks ekaa lausetta mistä sain selville, että se on mun hostperhe, jolta se viesti on. Kerkesin pistään
kaks viestiä ja soittaan äitille ja sit puhelin sammu. Siinä ei meinannut pysyä tää vähänenkään järki
päässä, kun odottelin et pääsisi kotiin lataamaan puhelinta ja lukemaan koko viestin.


Oon perheestäni enemmän kun onnellinen! Meksikossa mua odottaa perhe, jossa mulla on
neljä veljeä. Oon aina ollut perheen nuorin, niin hypin riemusta, nyt kun saan neljä PIKKUveljeä.
Vanhin niistä, joka on mua neljä päivää nuorempi muahah, lähtee Brasiliaan vaihtoon, mutta
toivon mukaan keretään näkeen ennen hänen lähtöä. Lisäksi perheessä on kaks koiraa,
chihuahua ja boxeri. En oo ikinään ollut mikään eläinfani, etenkään koira, mutta kun kuulin että
se boxeri on saamassa pentuja, just kun tuun Meksikoon, niin odotan kyllä innolla. Kenties
oon maailman hulluin koiraihminen kun palaan. Who knows! Mun perhe löysi heti mut Facebookista,
ja oon jutellu mun veljien kanssa sielä ja vanhempien kanssa oon lähetelly sähköposteja. Tunnen nyt
jo ihan olevani osa sitä perhettä ja voisin vaan hehkuttaa ikuisesti kuinka onnellinen oon. Ja niin joo,
tuun asuun siis 20 min Mexico Citystä poispäin sellasella esikaupunkialueella. Kelpaa!


Tällaista antia Google mun kotikaupungista antaa

Kaiken tän hehkutuksen lisäks, on sellaisia ilouutisia, että mun aijeminkin mainitsema edustus-
takki on vihdoin löytänyt tiensä mammansa luo!  Heti tuli niin asiallinen olo, että huhhuh. Onhan
toi takki tollanen epätyköistuva, mutta eiköhän tollatteiden kuulukin olla. Osasyy takin 
jättimäisyyteen on se, että Lahden koulutuspäivässä erikseen käskettiin ottamaan vähän väljä
takki, jotta sisään mahtuu myös muutama vaihtarikilo. Huvittavaa, mutta totta!



Oon laiskuuttani pitänyt vähän lomaa tästä vaihtohäsellyksestä, kun ensin mun paraskaveri oli
Jyväskylästä vierailulla ja sit oli Juhannus. Nyt on aika ottaa vähän menetettyä aikaa takasin ja
entistäkin ahkerampana yrittää jaksaa hoitaa vaiheessa olevia asioita. Voi sitä helpotuksen määrää,
kun 21.7 koittaa ja kaikki asiat on toivon mukaan saatu hoidettua, heipat on saatu sanottua ja uusi vaihe
elämässä voi alkaa!

Sitä odotellessa!
Emppu



4 kommenttia:

  1. Kuullostaa ihan tosi kivalta toi sun perhe! Ja ei toi sijaintikaa pahalta kuullosta... Haha :D

    http://ainolorraine.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Jep! Oon molemmista enemmän kun onnellinen:)

    VastaaPoista
  3. Oi toi perhe vaikuttaa ihanalta!! :) ois ihanaa jos isäntäperhees ois pal sisaruksii!

    VastaaPoista
  4. Saat ainaski uuden laukun niistä koirista. eivaa :D Pidä kiva vaihtarivuosi! :)

    VastaaPoista